Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Kaiken tämän sijaan näki hän kylmän, korkean, temppelinkaltaisen salin, jonka seinillä näkyi suurenmoisia kuvia sankareista ja tappeluista; ja keskellä salia ei ollut muuta, kuin vanhan kaljupäisen miehen marmorinen rintakuva. "Tokkohan Glyceria täällä asunee?" ajatteli hän itseksensä, mutta samassa kuuli hän nimensä mainittavan. Hän kääntyi.
Pianpa vartuitkin. Tuossa tuonnoin olit vähällä itkeä. Ole vaiti. Itkeä. Mistä syystä? Kertokaa! Mikko ja minä olimme kerran viftillä. Mikko oli hyvin surumielinen. Hänen ensi lempensä esine oli mennyt naimisiin kaljupäisen professorin kanssa. Mikko päätti unohtaa surunsa toisen hempukan sylissä vaan ilon ollen ylimmillään purskahti Mikko itkemään. Meidän täytyi antaa hänelle konjakkia lääkkeeksi.
Maailmassa ei ollut niin vaaleaa tukkaa, kuin mitä hänellä oli. Minä en uskaltanut häntä puhutella niin äärettömästi minä häntä rakastin. Missä hän nyt on? Naimisissa. Kenen kanssa? Erään kaljupäisen professorin kanssa. Rakastatko häntä vielä? En tiedä. Sinä rakastat häntä, vaan sinä et sitä sano. Enhän silloin olisi sinun seurassasi. Oikeassa olet. Minäkin olen ollut kerran rakastunut. Kehen?
Orjatarta muistuttivat hänen alistuvainen katseensa ja nöyrä asentonsa samalla kuin tuo hiusmarrolta bernsteinin karvainen ihoväri, suoraviivaiset kulmakarvat ja hieman avonainen suu taas vihjaili aasialaista syntyperää. Häntä katsellessa muisti Kristian hänen kaljupäisen ja apinamaisen aviopuolisonsa. Kuinka oli tuollainen nainen joutunut mokoman ivakuvan valtaan?
Hän tunsi leppien takaa vänrikin lakin, näki myöskin kaljupäisen kamreerin seisovan polvillaan maahan katettujen aamiaisruokien ja pullojen edessä ja konjakkilasi kädessä pitävän leikillistä puhetta nauraville syöjille ja juojille, näki hänen nostavan takajaloista jänistä ja kuuli samassa naurun remahtavan ylimmilleen, muutamat hurrasivat, ja kaikki joivat jonkin maljaa.
Tämän pienen, ruskean, kaljupäisen miehen käytös sen vuoksi tuntui minusta niin epäjohdonmukaiselta, että minä vihdoinkin, kun olimme kulkeneet jonkun matkaa ääneti, kysyin häneltä yhtäkkiä, mitä hän sillä tarkotti. Kuulin pimeässä kuivaa naurua, aivan kuin minun äkillinen ja suora kysymykseni olisi hänestä tuntunut hauskalle.
Sillä välin pari toisensa jälkeen pyöri ohitseni niin läheltä, että naisten vaatteet hipasivat minua, ja aloin vähitellen, mikäli likinäköisyydeltäni saatoin, kotiutua salissa. Papinrouva istui ylinnä salissa muutamien vanhempien naisten seurassa, innokkaasti keskustellen kaljupäisen pienen tohtorin kanssa. Pappi itse pelasi luultavasti korttia alakerrassa, mutta Susannaa en huomannut missään.
Päivän Sana
Muut Etsivät