United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ohjasin veneemme salmeen ja pian katosimme kaleerien näkyvistä. Mutta salmesta päästyämme oli edessämme taas laajempi selkä. Etäämpänä näkyi muutamia puuttomia, louhikkoisia kareja ja vasta niiden takana, noin puolentoista virstan päässä oli uudelleen metsäisiä saaria. Kun olimme puolitaipalessa kareihin, tulivat kaikki kolme kaleeria taas näkyviin.
Näytelläkö venäläisen osaa, kuten olin joskus ennenkin tehnyt, ja pysyä rauhallisena alallaan, sillä liehuihan laivan mastossa vielä venäläinen lippu! Mutta hyvin luultavaa oli, että kaikki kolme kaleeria ankkuroisivat yöksi meidän lähellemme, jolloin varmasti olisi odotettavissa vierailuja heidän puoleltaan.
Hätyytettyämme siten melkein joka päivä vihollisen aluksia ja oltuamme jo kerran vähällä joutua vangiksi taistellessamme kuutta kaleeria vastaan, tapasimme jälleen Veenoksan saaren luona heinäkuun ensimmäisenä päivänä Polluxin, jolla tällä kertaa oli seuralaisenaan fregatti Bernhardus.
Tuskin olin huomiostani ehtinyt miehille ilmoittaa, kun joku laivan peräkannella huusi, että Lehtisaaresta päin lähenee viholliskaleeri. Siis kolme kaleeria kahdelta suunnalta lähenemässä paikkaa, johon me olimme vasta valloittamamme laivan ankkuroineet! Mitä tehdä?
Erään luodon ympäri laskettuani olin joutua melkein keskelle mainittua laivastoa, joka oli ankkuroinut luodon suojaan. Muutimme nopeasti suuntaa ja pääsimme ampumamatkan ulkopuolelle, ennenkuin viholliset kerkesivät kanuunoitaan käyttää. Mutta kolme kaleeria nosti kiireesti purjeensa ja lähti seuraamaan perässämme.
Olimme eilisaamusta saakka olleet väijyksissä erään läheisen saaren suojassa ja pitäneet silmällä venäläisiä aluksia, joita yhtä menoa purjehti itään ja länteen Hankoniemen editse. Tänään iltapäivällä oli myrskyn käsissä kolme kaleeria tarttunut edessämme olevan luodon rannalle ja jäänyt siihen pimeään saakka.
Siellä kohtasimme odottamatta venäläisen kuormalaivaston, johon kuului yksi sotapriki, kolmattakymmentä kaleeria, yksi kreijari, kaksi lotjaa ja neljä suurta eskaluuppia. Tämä laivakaravaani mennä jullaili kaikessa rauhassa Turkua kohti. Iskimme kohta sen kimppuun kuin väijyvä haukka kanaparveen ja kiivas tulenvaihto alkoi meidän ja prikin välillä.
Hän oli urhein mies, mikä konsanaan on kantta polkenut, ja hänen vertaistansa ei tule enää maailmaan. Minä purjehdin hänen johdollaan kerran, kun kaksi espanjalaista kaleeria, kumpikin 60-kanuunaiset, karkasi hänen kimppuunsa. Mitäs luulette hänen tehneen?
Mutta minä jäin Povalaan vielä toiseksikin yöksi ja seuraavana päivänä tuli naapureista väkeä kiittämään minua siitä, että olin vapauttanut heidät ryöstäjistä. Näinä päivinä sain tietooni, että venäläiset olivat vetäneet 83 kaleeria ylös Aurajokeen talviteloilleen sekä korjattaviksi. Sotaväkeä alettiin myös majoittaa talvileiriin.