Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Kuin narri mä haavetta hapuilin, oman aarteeni unhottain kera varjoni vauhkona kilpailin; sisällystäni sieltä mä hain, mikä outoa, onttoa kuorta on vaan, jos kuinkakin pettävä lie niin, ystävä, onnehen korkeimpaan oman sielusi tutkimus vie. Koko luonto sun täytyvi yllättää, tuhatkarvainen kaikkeus on; vaan muita sä kuin voit ymmärtää, oma itseys outo jos on?
Hiljaisuuden vuotehell' on hyvä maailman jälkeen, on hyvä nukkua sun, on, sydän rauhaton, sun. Pitkä ja tumma ja kylmä on ilta ja kylmät on tähdet, kaikkeus kylmyyttään iltahan henkäelee. Syksyn kuivat lehdet ikkunaruutua vastaan illassa vain kahisee muuten niin äänetönt' on, että ma voisin kuulla kuin tähdet taivahan kääntyy, jollei äänehen niin rinnassa lois sydämein.
Täytyihän heitä ainakin varoittaa, että he voisivat paeta ja pelastua... Pelastua? Minne? jysähti äkkiä mieleeni. Eihän ollut mitään tämän saaren ulkopuolella. Ja olihan tämäkin ainoa, pieni asuinsija, mikä heillä oli, tuomittu hukkumaan ja tyhjyyteen häviämään. Mutta ehkä he kuitenkin keksivät jotakin? Ehkä he tunnustaisivat syntinsä ja katuisivat ja kaikkeus armahtaisi heitä? Turha toivo!
Mutta silti en voi kieltää etteikö maailman kaikkeus kokonaisuudessaan esiintyisi täydellisempänä sen kautta, että jotkut sen osat ovat erhettymisen alaisia, toiset eivät, kuin jos kaikki olisivat aivan samanlaisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät