Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Mutta se ei ollut Kaarlen mieliin; hänen sisällinen rauhattomuutensa ajoi häntä maltittomasti eteen-päin, ja nyt hän alkoi tuntea polttavaa halajamista maahansa, josta hän niin pitkään aikaan ei ollut pitänyt mitään lukua. Tämä maltittomuus oli juuri se, joka saattoi hänen tekemään taas jotain erin-omaisempata.
Se on ihmeellinen kertomus, kahdennentoista Kaarlen historia; ja minä kiitän onnea, joka niin laittoi, että sain olla mukana hänen likeisinten miestensä joukossa ihmeellisissä kokemuksissa. Minä kerron teille juuri saman kertomuksen ja toivon, että te siitä voitte oppia paljon tulevaisuuttanne varten.
Paluumatkalla kerrotaan vuoristolaisten hyökänneen Kaarlen jälkijoukon päälle; silloin kaatui tarinoissa ylistelty Roland, Kaarlen suosittu ja keskiaikaisten tarinain mitä suurin sankari. Kaarle läksi sitte saksilaisia vastaan, jotka olivat Vidukindin johdolla uudestaan nousseet kapinaan.
Katariina rouva meni nyt huoneesta, ja Sesilia kääntyi nyt rukoillen Kaarlen puoleen ja sanoi: "oh, Kaarle, älä nyt enään Margareetta raukkaa kiusaa. Olethan nähnyt hänen lujuutensa. Kuinka minä ihmettelen sitä uskallusta, joka hänellä tänään oli, kun hän äitiäni vastaan käytti samoja aseita, joilla tämä ehkä luuli tekevänsä Margareetan vastustelemiset ihan mahdottomiksi. Ja kuitenkin hänellä tuskin muuta neuvoa oli.
Katariina rouva suostui kuitenkin vihdoin neitojen suhteen. "Mutta," sanoi hän, "mitä minuun itseeni tulee, en minä milloinkaan käytä muuta vaatetusta kuin yksinkertaista mustaa hametta, jota olen kantanut herrani ja miesvainajani kuolemasta saakka." Tytöt tahtoivat ostaa yhtä ja toista pientä tavaraa Turusta, ja lähtivät sentähden Kaarlen kanssa kaupungille.
"Ja se vieras, jonka kyllä muistan, ken oli hän?" kysyi Roos. "Holsteinin herttua Adolf Fredrik. Kahdennentoista Kaarlen jumaloitsia, ja kuten tiedätte, likeinen sukulainen meidän kuninkaalliselle suvullemme.
Hänen armeijaansa pidettiin parhaimpana koko Euroopassa, eikä kuri, miehuus ja luottavaisuus päällikköihin ollut missään niin hyvä, kuin Kaarlen joukossa. Itse Saksan keisari kunnioitti Kaarlea suuresti, lähetti lähettiläitä hänen tykönsä ja antoi Schlesian protestanteille uskon-vapauden paljaalla Kaarlen toivomuksella.
Pahempi oli prinssi Kaarlen laita; vaikka kuningas ei suinkaan ollut kova lapsilleen silloin, kun hänen synkeä luontonsa ei häntä ahdistanut, inhosi hän kuitenkin sydämensä pohjasta ruumiillista heikkoutta eikä säästänyt muita enemmän kuin itseäänkään. Prinssi oli kalpea ja sairaan näköinen. Mutta ei auttanut.
Mutta heti niiden loputtua, kutsui hän Kaarlen ja Yrjön huoneesensa erityiseen keskusteluun, sulki oven ja puhui heille seuraavasti: "sinulle, tulevainen vävyni, ei minun tarvitse sitä sanoa, ja sinustakin, poikani Yrjö, toivon minä, että, nyt kun sinulla on ollut arvelemisen aikaa, sinäkin huomaat, niinkuin mekin, että tämä onneton liitto, johon Margareetta on mennyt, on yhtä häpeällinen kuin laitonkin.
No, niin, pitäähän meidän käydä asiaan käsiksi, vaikka en minä puhu yhtä mielelläni tästä Kaarlen elämän ajasta, kuin sitä edellisestä; sillä tästä saivat meidän onnettomuutemme ja kurjuutemme alkunsa. Myös minä sain muisto-merkin tästä surullisesta ajasta, merkin, jota en olisi tarvinnut tässä muistella.
Päivän Sana
Muut Etsivät