Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Tämä oli siis kova kolaus hänen itserakkaudelleen. Sitäpaitsi oli Lygian itsepintainen vastustus ja pako jotakin hänelle aivan käsittämätöntä. Se oli hänelle täydellinen arvoitus, ja hän ajatteli päänsä halki päästäkseen sen perille. Hän tunsi, että Acte oli ollut oikeassa, sanoessaan, että Lygia häntä rakasti.
Se oli hänelle käsittämätöntä puhetta. Oliko se loihtua, jonka sanat hän kuuli, mutta jonka merkitystä hän ei ymmärtänyt? Mitä oli »usko», josta pojat olivat puhuneet ja josta pappikin puhui? Oliko se joku syntysana? Hän painoi sen mieleensä. Ja mitä »taivas» ja nuo neliskulmaiset kalut, jotka pappi pojille antoi? Isä oli kieltänyt häntä kirkkoon menemästä.
Hänen kasvonsa olivat käännetyt tähtiä kohden, hänen kätensä ristissä, ja hänen huulensa liikkuivat ikäänkuin rukouksessa. Hän oli minusta niinkuin suojelus-enkeli, ja vaistomaisesti siirryin likemmäksi häntä. "Eva", minä kuiskasin viimein, "kuuletko sinä outoa ja käsittämätöntä tohinaa meidän ympäriltämme? Olisi hyvä tietää, lieneekö totta, että kummallisia olentoja asuskelee metsissä."
Olen varma siitä, ettet sinä koskaan ole vastaanottanut näitä kirottuja kirjeitä, mutta miten on toinen joutunut Aatelisseuran eteisen lattialle ja toinen sinun pöytälaatikkoosi? Se on käsittämätöntä. Onko sinulla syytä epäillä ketään palvelijoistasi Ei, palvelijat kunnioittavat minua kuin Jumalaa.
Pietari päästi hänet irti ja hymyili. Sitten alkoi hän kuljeksia edestakaisin ja huuhtoa käsillään, tuli taas ja tarttui Knutia harteista ja pudisteli häntä. Viimein istuutui hän alas ja sanoi aivan tyynesti: »Se on aivan käsittämätöntä.» Hän meni taas ikkunaan. »Minä en saata maata», hän sanoi; »minä luulen, että minä lähden ulos kävelemään tai kuule: lähdetään purjehtimaan!»
Jälestäpäin sain kuulla, että Irenen äiti oli oitis rientänyt miehensä jälestä, mutta tämä oli sulkeutunut omaan työhuoneeseensa eikä laskenut ketään sisälle. Minä heräsin kovaan paukaukseen, joka kuului jostakin huoneesta rakennuksessa. Tuo saattoi jäntereihini voimia. Minä hyppäsin sohvalta. Irene oli kokonaan hämmennyksissä. Hänestä oli kaikki tämä käsittämätöntä.
Aika lähenee, laivamme päivät ovat luetut." Sen sanottuaan poistui hän vastausta odottamatta, mutisten jotain käsittämätöntä. Jumala varjelkoon meitä tuon vanhan merikarhun ennustuksista, etteivät olisi tosia, arvelin itsekseni, ja mieleni kävi levottomaksi.
Niin he vielä tänäkin päivänä istuvat ja lavertelevat; ainoastaan jokaisena sabbattina herää heissä, luulen minä, hämärä, vaistomainen muisto entisyydestä ja silloin he tylsin katsein tuijottavat asioiden ihmeelliseen, hämärään järjestykseen kaikki on heille käsittämätöntä, he itse ja maailma ja räikeällä örinällä tahi naukunalla he silloin tällöin ilmaisevat ihmettelyään tuon suurimman ja surullisimman ihmetyön vuoksi, mitä ihmisen tahi apinan äly koskaan voi käsittää!
Hän silmäilee ympärilleen, katsoo ja katsoo, suuntaa yhä uudestaan katseensa kiinteästi sinne tänne, itseensä ja kaikkeen, mikä häntä ympäröi, mikä häntä kohtaa. Kaikki kuin ennenkin, mutta kuitenkin aivan toisenlaista, kaikki uutta, niin ihmeellistä ja käsittämätöntä!
Tämä oli ijäisyyden aamu, kirkkauden maa, jonka ne näkivät, joitten kuvat vaipassa oli "ijäisyyden kukilla" merkitty. Heidän henkensä oli joka tuokio täyttänyt ijankaikkisuutta, verratonta, käsittämätöntä hyvyyttä, puhtautta, rakkautta.
Päivän Sana
Muut Etsivät