Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Taimi, joka oli istutettu hyvään maahan, oli siitä väkivaltaisesti revitty ylös ja heitetty rikkaruohona tietämättömiin. Taimi juurtui siellä uudestaan, mutta mitkä hedelmät on se kantava? Varpuset. Me puhuimme tämän kertomuksen alussa muutamia sanoja Suomen merimiehistä yleensä.
Katsokaa, minä olin käynyt Amerikassa ja olin siellä oppinut tuntemaan elämää oikein pitkin ja poikin. Sen jälkeen juurtui minuun sellainen ylenkatse koko miessukua kohtaan, etten heistä tahtonut tietää en niin mitään. Mutta sitte kun olin päässyt vähän ohi viidestäkolmatta, rupesin ajattelemaan, että ihmisen ei sittekään ole hyvä olla yksin. Korjatkoon toinen, mitä toinen rikkoi, ajattelin.
Ja tähän sydämeen juurtui päivä päivältä yhä syvemmäs kamala ajatus, joka uhkasi vihdoin vallita hänet kokonaan. Yön unettomina hetkinä ja useinpa keskellä päivän vaivaloista työtäkin mietiskeli hän: milloinkahan se päivä viimeinkin ennättää, jolloin emäntä kuolee. Olihan emännän kova sairaus Lauria totuttanut hänen kuolemaansa odottamaan.
Kirjeistäni sai Edit paljon aineksia, joiden nojalla hän muodosteli mielessään sangen selvän kuvan luonteestani. Seurauksena oli, että tuo surullinen vanha kertomus juurtui aivan elävänä tytön mieleen. Hänellä olikin ollut tapana sanoa puoliksi piloillaan vanhemmilleen, ettei hän mene naimisiin, ennenkuin saa Julian Westin kaltaisen rakastetun, eikä sellaisia ole enää nykymaailmassa.
Kun lapsi ristittiin, nimitti hän sen Eeroksi, Leenan isän muistoksi, jota emäntä hartaasti oli rakastanut ja kunnioittanut, ja kun Lauri sitte tämän nimen lausui, kuului aina hänen heleässä, syvässä äänessään tavattoman hellä väre. Sitte kului taas yksi vuosi, jolloin onnen aurinko valaisi Laurin kotoa ja tulevaisuuden toivo yhä syvemmäs juurtui hänen sydämeensä.
Tämä oli vain sattuman vaikutusta. Tyhjä, miltei miettimätön sana oli itävänä siemenenä pudonnut Laurin sydämeen, jonka myötäiseen maaperään se juurtui. Se taimi, joka siitä kasvoi, rehotti siellä, se kietoi oksiansa kaikkialle ja tukahdutti sen rauhattomuudenkin, joka siellä oli vallinnut. Ja tämä sana, ja se ajatus, joka siinä oli, oli kuitenkin niin outo Laurin omalle sydämelle!
Nuo kohteliaisuuden osoitukset tosin minua vaivasivat, mutta samalla tunsin jotain tiedotonta mielihyvän tunnetta, ja kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta minussa kasvoi ja juurtui se käsitys, että nuo vaivaiset olennot, jotka aika ajoin tulivat luomaan kärsimyksien varjoa isäni asuntoon, olivat aivan toista sukuperää kuin minä, vanhempani, siskoni ja seurustelupiirimme.
Hermina ei saanut ajatuksiansa hänestä pois. Surumielinen tuska hänen muodossansa juurtui tytön mieleen. "En tiedä, mutta ehkä viini ja helle on häntä väsyttänyt." "Näittehän, äiti, ettei hän Reihensteinissä nauttinut tippaakaan viiniä." Majuritar muisti sen ja vaikeni. He olivat palanneet ensimmäiselle paikallensa.
Turhamielisyys, ylpeys ja muiden ihmisien ylönkatse juurtui wanhempainsa istuttamana jo aikaisin lasten sydämiin ja alkoi siellä turmelewan waikutuksensa. Pian huomattiin heissä ankara itsekkäisyys ja itserakkaus. Ei kauwan wiipynyt, ennenkun tyttäret oliwat täydellisiä itsensä ihailijoita.
Siinä hän sitten seisoi ja juurtui kiinni siihen paikkaan. Neiti Vik katsoi tylsästi muihin. Hänellä oli aivan oikea käsitys, ettei hänen päässään ollut ainoatakaan ajatusta. Kuin Björnholt vihdoinkin alkoi toipua lamauttavasta hämmästyksestään, katsoi hän ensiksi puoleksi kysyväisesti, puoleksi uhkaavaisesti Vikiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät