Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. lokakuuta 2025
Kun kaikki oli ääneti kuin ennenkin, nosti väkevä mies tuon hoikan naisen ruumiin helposti maasta, ja kantoi sen hiekkakuopan sisäreunalle. Siellä asetti hän sen syvälle noiden pitkälle ulkonevain juurien alle.
Tänne he vuosisatojen kuluessa olivat kantaneet uhrinsa; noilla kiviasteilla oli kenties ennen istunut isolukuisia ihmisparvia ikäänkuin kirkkoväki, katsellen uhrin panoa lyylipuitten luona. Tämä pieni kumpu, jolla nyt seisoin, kenties olikin vähitellen tähän kannetuista antimista kasvanut pyhäin puitten juurien ympäri. En enää malttanut hillitä uteliaisuuttani.
Tuntui siltä kuin ne yhä enemmän olisivat kadottaneet kärsivällisyytensä, ja kerran kun istuin korkealla setripuussa, keräytyivät ne ikäänkuin neuvottelemaan puun alle. Yhtä aikaa kaikki kohottivat kärsänsä ilmaan ja alkoivat pitää niin kovaa ääntä, että metsä kaikui. "Sitten ne polkivat ja kuokkivat maata puun juurien ympärillä ja katselivat äkeissään minuun.
»Mutta...» jatkoi hän vallan toisella äänellä, »voittekos arvata, mitä minulla tässä on?... Varovasti ... se on näet hauras ... multaa ei saa karistaa pois juurien ympäriltä!... Se on clematitis ... mutta ei mikään tavallinen puutarha-clematitis ... ei, vaan clematitis dalmatica ... erityisen merkillinen vaivaislaji, jota ei tavata juuri muualla kuin siellä kotimaassani... Alussa en tahtonut uskoa ensinkään, että ... keväästä asti olen minä tätä pitänyt silmällä ... mutta katsokaas sen vartta ... ja kukkasia... Se tuoksuu kuin survotut mantelit, eikö totta?...»
Koko hänen ruumiinsa, niin hänestä tuntui, supistui äkisti hienokarvaiseksi myyräksi, silmänsä kävivät kovin pieniksi, mutta kämmenensä pullistuivat senkaltaisiksi hansikkaiksi, ja valmis oli myyrä, joka nummen kohdussa kaiveli honkien juurien alla.
Joskin lapsensa hoitaminen, juurien kaivaminen ja erilaisten metsänhedelmien kokoaminen tuottivatkin Genoveevalle paljon vaivaa, täytyi hänen kumminkin monesti istua tietämättä, mitä tehdä. Silloin hän usein sanoi: »Jospa minulla vain olisi muutamia puikkoja ja lankaa, kuinka hauskasti silloin kuluttaisinkaan monta pitkää hetkeä, kuinka oivallisesti silloin pukisinkaan itseni ja lapseni.
En voi asiaa muulla tavalla selittää, kuin että kosken pauhina niin sekoitti kaikki äänet, ettei susi kuullut askeleitani. Vainua minusta se ei voinut saada, sillä oli ruvennut käymään tasainen tuuli järveltä päin. Kajahutin mahtavan »all'stot»-huudon, jonka koski kuitenkin nieli pauhinaansa. Rupesin nyt etsimään pesää, joka olikin puun juurien alla.
Oli kaunis ja lämmin päivä, linnut lauloivat tuossa synkässä mäntymetsässä, jossa yltä ympäriinsä löyhkäili tuore honganhaju, siellä ja täällä koputteli tikka nokallansa kuivuneita mäntyjä, jotka seisoivat alastomina nojallansa kallioiden välillä; mutta paljon korkeammalle puiden latvoja kohoutuivat tuntureiden lumihuiput ja sadottain kristallikirkkaita puroja porisi metsässä, hakivat tiensä noiden moniin mutkiin kiertelevien puiden juurien lomitse, huuhtoivat marmorijärkäleitä ja muodostivat putouksia, jotka vaahdoten ruiskuttivat vettä somerikkoon.
Paikka oli ylänteinen, mutta aivan sen vieressä oli räme, ja sen yllä häilyi läpinäkymätön sumu. Tämä näytti yhä enemmän laajenevan; se liukui kuin kevykäinen pumpulinen järvi puiden juurien ja runkojen ylitse; latvat vain näkyivät vielä kevätyön omituisessa kirkkaudessa.
Hän ei hävennyt sukuperäänsä eikä myöskään ollut taipuvainen nurkumaan kohtaloaan, ettei ollut saanut kasvaa toisissa olosuhteissa, vaan hänestä tuntui, puoleksi tietämättä, pahalle ja oli samalla kertaa vihassa huomatessaan itserakkauden juurien niin syvästi juurtuneen itseensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät