Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Se kiusasi Jussia. Mutta Antti sattuikin korjaamaan asian, väittäen nyt: »Vaikka apunahan se eukko kumminkin olisi.» »Olisihan se apuna siinä, mutta on sitä eukostakin riesaa, kun sattuu oikein äkäluontoisen saamaan», vastusteli Jussi, vaikka kyllä varovasti.
Risto sieppasi taskustansa pienosen kiven, joka vinkuen lensi Jussia leukaan. Kivi vei myötänsä Riston sanat: "Aha sinä pupun kaima muuta nimeä sulla ei ole pötki jo käpälämäkeen!" Jussi vilahteli ympärilleen saadaksensa jotakin heittoasetta, mutta kun ei nähnyt mitään sellaista asetta, lähti hän pötkimään pitkin laukoin pakoon, Risto perään. Kivi toisensa perästä lenti Jussin takapuoliin.
Jos käy vielä samoin kuin ELISABETH. Sinä tarkoitat Hannaa ja Jussia? PASTORI. Niin tietysti minä heitä tarkoitan. Henrik ! Tunnusta vaan! Sinä kärsit siitä, että Hanna ja Jussi ovat kotoa poissa? PASTORI. Entä sitten! Minä tiedän voittaa heikkouteni. ELISABETH. Mutta onko se heikkoutta? Isälliset tunteet lämmentävät ja pehmentävät sydäntä, ei niitä pidä karsiman pois.
»No, eipä sinne tainnut jäädä muuta kuin suolasäkki», arveli toinen kaatuneen veneen miehistä, katsellessaan pelastettuja tavaroita. »Ja minulta hattu», arveli toinen katsellessaan hänkin tavaroita ja siristellessään vettä hihoistaan. »Jos ei vain nää olisi sattuneet joutumaan niin pian apuun», arveli taas toinen, tarkoittaen Jussia ja Kustia, »olisi voinut käydä hullummastikin».
Mutta Jussin osalle ei tullut koskaan pienintäkään palaa, ja hartain silmin katseli hän, miten toiset herkkujansa nauttivat. Siinäpä oli Kallella taas mukava ärsytyksen tilaisuus, hän houkutteli Jussia tekemään kaikenlaisia vaikeita töitä, luvaten hyvän kappaleen pannukakkua tai muuta.
Yrjö oli ainoa, joka ei koskaan myöntänyt, että alamittainen oli taitava mies. Hän väijyikin Jussia suuremmalla innolla ja ankaruudella, kuin muita sala-ampujia. Eräänä syksy-iltana onnistui hänen tavata Jussia juuri kun tämä, ammuttu metsäpukki selässä, hiipi metsänaitaa myöten kotiinpäin. "Odota vähän, pikku alamittainen!" huusi Yrjö ja kiiruhti aidan yli hänen luokseen.
Kaisasta se oli viisaasti sanottu. Hän ihastui Vataseen ja myönsi: »Kotihan se on aina koti köyhälläkin. Sinne se vain vetää, olipahan ihminen sitten ylhäinen tai alhainen. Ei se sillä väliä pidä!» Jussia sisutti yhä enemmän.
"Mamma, pyytäkää te Jussia ensin tanssimaan mustilaista ... pyytäkää mamma!... tanssikaahan, Jussi, ensin mustilaista, niin sitte saatte..." toimitti hän. "Ole vaiti sinä, karkulainen, vai tänne sinä olet jo piilottunut..." "Muttilaitta, mamma, muttilaitta..." pyyteli pikku Liisukin nykkien mammaansa hameen kupeesta.
Nyt hän sen tekee kuin mies, ja maisteri on maksettu. Sepä vasta kissa! Kas tuossa! pistäppäs poskees kappale karhua. Ja Kiiski ja Killi sitten. Niin, niin! »Visko miestä, mutta älä hänen koiraansa». Oikein! Mutta tähän tahdon lisätä: visko Jukolan Jussia, mutta älä hänen kissaansa. EERO. Noudatappas tänne sitä olut-kiulua, Juhani. JUHANI. Saaman pitää.
Nyt sai Jussi maata ja oleskella monta viikkoa rauhassa toralta ja pilkalta, sillä niin kauvan kuin käsi oli kipiä, pysyi asia tuoreessa muistossa. Pojan tultua vanhemmaksi ruvettiin Jussia vaatimaan jommoiseenkin työhön. Hänellä olikin ensi alussa jommoistakin halua varsinaiseen työntekoon; jos olis ollut johtajaa, olisi siitä ehkä voinut jotain tulla.
Päivän Sana
Muut Etsivät