United States or Czechia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän liikkeen tapahtuessa ei paroonin kasvojen juonteissa voinut huomata mitään muutosta. Asettaen käsivartensa ristiin rinnallensa lopetti hän vihdoin äänettömyytensä ja luoden kylmän katseen Stålsköld'iin lausui hän odottamattomalla tyyneydellä: "Lauaiskaa, jos teitä haluttaa, ja tehkää loppu elämästä, joka teidän tähtenne on ollut ilottomampi kuin maan poveen kätketyn, auringon lämpöä ja valoa kaipaavan madon! Teidän ajattelemattomuudellenne ja kevytmielisyydellenne ei näy mikään olevan pyhää, ja murhanteko soveltunee varsin hyvin teidän entiseen menetystapaanne". Hänen näin puhuessaan näytti hänen luottamuksensa sanojensa hyvään vaikutukseen lisääntyvän, ja viattomasti vääryyttä kärsineen siveellisellä etevämmyydellä jatkoi hän raikkaalla ja vakavalla äänellä. "Se, joka on riistänyt minulta koko elämäni onnen, tekee minulle muutoin ainoastaan hyvän työn riistäessään minulta hengen, joka ei minulle enää ole minkään arvoinen.
Sitä tehdessä saattoi hän väliin olla varsin leikillinen vertauksissaan ja silloin luulin, niinkuin usein muulloinki, hänen jäntevissä kasvonsa juonteissa, kun hän puhui, tuntevani Susannan luonteen.
Vehmaat, muhkeat kasvot, joiden nuorukaisellisesti leppeissä juonteissa esiytyi vähän lempeyttä ja vilppautta; silmät olivat iloiset ja kirkkaat, hymyily hurmaava. Ja Anna sitten! Niin kaunisveristä ja hienoa ei Gunhilda ollut ikänä nähnyt. Hänelle joka oli kammottavien muistojen ja tukalain ajatusten raskauttamana, näytti tuo miniänsä niin sulostuttavalta kuin taivaan enkeli.
Koko hänen olentonsa oli hiljainen majesteetillinen, jumalallisen rakkauden ilmaus ja laupeus näkyi hänen lempeissä kasvojensa juonteissa, joiden kautta hän äärettömästi erosi kaikista muista.
Hän oli ijäkäs, kooltansa keskinkertainen mies; hänen kasvonsa olivat hienot, hänen katsantonsa jotenkin rehevänkunniainen. Mutta kasvojen juonteissa ilmestyi jotain maailmantaitoista, joka vivahti viekkauteen ja kavaluuteen ja se vähensi hänen kasvojensa kunnian-arvoisuutta.
Hän näki hänen päänsä vasta sytytetyn lampun valossa ... tuon puhtauden silmänluonnissa ja kasvojen juonteissa ... sanomattoman kauniit, totiset kasvot, ne vaan entistä lujemmilta näyttivät ... ja sama solakka ryhti ja kenossa oleva kaula...
Hänen kasvoissansa olisi tuskin ollut muuta miellyttävää kuin nuoruuden verevyys, jos niissä ei olisi ollut jotain semmoista, mikä harvoin oli vetämättä puoleensa sitä, joka maltti niitä tarkastaa ja antoi niiden herättämän luottamuksentunteen vaikuttaa. Hänen kasvoinsa juonteissa kuvautui nimittäin vilpitön suoruus, yhdistettynä lujan päätteliäisyyden ja lämpimän tunnollisuuden kanssa.
Ennen asui näitten juonteissa jotain, joka todisti oman tunnon vaivoja hänen sydämessään, mutta nyt se oli kokonaan haihtunut eikä näissä vaaleissa, kirkkaissa kasvoissa, jotka ilmestyivät Cineaan edessä, kuvannut muu kuin rauha. Hän oli siis viimein saavuttanut levon, jota hän kaipasi, vieläpä täällä näitten kristittyin joukossa.
Mutta ei, ei; ei se woi niin olla, sillä olisi mahdotonta, että noin puhtaassa ja wilpittömän näköisessä Jumalan luodussa saattaisi niin sywä lankeemus tapahtua. Hänen kaswojensa juonteissa en hawainnut yhtään niitä jälkiä, joita turmelus painaa walloittamansa ihmisen kaswoihin hyi, te ilkeät ajatukset, mitä te mieleen hyökkäätte! niin, mutta jos tuo nuori nainen olisi isännän waimo?