United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta Siirin kihlauksesta, vaikka ei ollut puhuttu, ei hiirelle eikä heinälle, sen kuitenkin tiesi puolet markkinamiehistä ja tiesivät senkin, että sulhanen on palelluttanut morsiamensa, että se makaa vuoteen omana eikä kihlauksesta kuulu tulevan mitään. Sillä aikaa kuin Jukke ja ukko Koponen olivat omilla asioillaan, oli eräs Juken naapureista käynyt Siirin ja Siirin kasvateäidin puheilla.
En tarvitse puhua siitä, mistä syystä sinä varsinaisesti sanot minua pahaksi, sen kuulin viikollakin omilla korvillani, kun Jukke herjasi minua opettajaan ja vielä niin katkeran katalasti nauraa rähäytti sille viisaudelleen.
Jukke kupristeli partaista muotoaan ja väänteli paksuja huuliaan, että pitkät ulkonevat petomaiset hampaat näkyivät juuria myöten, mutta viimein vastenmielisellä painolla virkkoi: »No, ei tuota sanottavia muuta kuuluisi, vaan paha siivo nyt on kulkupaikoilla. Maa on jo ennestään ihan huleisillaan ja taivaalta tulee vettä räntää mitä sieltä mahtuu, että yksi lotina ja lätinä vaan kuuluu.
Mutta Jukke oli pannut päähänsä, että Hannallekin pitää ajoissa näyttää näyttämällä, että se on yksi, joka on toteltava ja se toteltava on hän eikä kukaan muu, niin vastasi ylpeästi: »Se piti niin tehdä. Minä isäntä olen.» Ja jos vielä toisen kerran muistutti, niin sai aivan samanlaisen vastauksen. Ja vaikka uhkasi sanoa Antillekin, niin kuului vastaus: »Minä isäntä olen.»
Ja kun onneksi oli Jukke yksin asunnossaan, ettei ollut hänen suulas sisarensa siinä sekaan rähisemässä, niin päätään punaltaen murti hän itsestään tuon kankeuden, rykästä kuhjautti kuivan, mitättömän rykäyksen ja matalasti arveli: »Minulla olisi sinulle puhelemista jos kuulisit.»
Tätäkään puhetta ei Jukke näyttänyt kuulevan, niin Hannakin lopetti puheensa, ei tahtonut yksipuolelta kuulemattomille korville ruveta rupattelemaan, rupesi vaan kahmerehtamaan huoneensa siivoamisen puuhassa. Jukke istui pitkän aikaa äänetönnä siinä uunin paisteessa. Ei tuntenut erityistä puheen halua, mutta tuntui se mielestä kovin autiolta olla aivankin puhumatta.
Jukke ei kerinnyt sen enempää kertoa, ukko kun kuuli mistä on kysymys, niin katkasi heti. »Sehän oli paras. Kyllä ne osataan ottaa minkälaiset vaan itse haluat.» »Ne tuota otetaan hyvät, ihan kuninkaalliset», vakuutti Jukke. »Sen parempihan se on antaa parempia, hyvähän se, ei hävetä. Otetaan vaan hyvät, otetaan vaan ihan kuninkaalliset», mukautteli ukko. »Niin kuninkaalliset me otamme.
Tästä Hannan leikillisyydestä sai Jukke vettä myllyynsä, luuli, että asia onkin jo hänen puolellaan ja oikein ihastuksissaan rupesi laskettelemaan: »Kyllä se on totta, että tyhjään menee Pokke työhevosena, vaan meillä sillä ei ole pakko lähteä työhön, kun minun ajokkaakseni joutuu. Ja sitten se on vasta hevonen, kun se on minun hoiteissani muutaman vuoden.
Ilta oli jo pimeimmällään, kun Jukke pyysi taas ukkoa lähtemään Siirin pakinoille. Sitä lähdettiinkin. Mutta ennen tahtoi Jukke käyttää ukkoa kapakassa saattamassa oikealle puhetuulelle, ja kutsui ukolle puhemiehen ryypyiksi parasta mitä talosta löytyy ja kehui rahalla maksavansa.
Ruunikko oikein hartian voimasta rupesi liikuttelemaan aivan tajuttomaksi kangistuneita jalkojaan. Jukke nyki ohjaksilla, että juoksemaan, mutta ruunikko ei voinut. Se vaan kaiken vointinsa koetti kävellä, kun vielä näki että kotiin päin lähdetään, jossa kuitenkin vielä toivoi hoitoa. Jukke nyki, riuhtoi ja reutoi ohjaksilla, mutta ei se parannut.