Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Ennustus kävikin toteen, sillä ennenkuin vuosi oli kulunut, oli sisareni jo kihloissa erään sotilaan kanssa. Ei löytyne sitä kotia pohjolassa, kuninkaanlinnasta köyhimpään majaan, jossa ei joulua ilon juhlana vietettäisi, eikä löytyne sitä lasta näissä kodeissa, joka ei kärsimättömyydellä joulun tuloa odottelisi ja siitä iloitsisi.
Minä päätin sentähden mennä sinne salaisesti, jos joku tilaisuus edespäin ilmaantuisi, jota ei kuitenkaan koskaan tapahtunut, sillä emännän haukansilmät seurasivat minua alinomaa, semmenkin kuin olin viimeisiin aikoin joutunut hänen vihoinsa. Tapaus oli nimittäin tämä: Joulu juhlana olimme me paitsi muita hyviä paloja myös saannet paistetun hanhen pöydälle.
Hän heitti päältänsä surupuvun juhlakulkua varten Kristuksen ruumiin juhlana ja oli niin puettu silkkiin, samettiin ja hopeaan että ihmiset tykkänään unhottivat rukoilemisen ja alinomaa katselivat häntä. Se oli ensimäinen kerta kun hän oli osallisna juhlakulussa.
Meillä on joulua aina suurena juhlana vietetty ja varsinkin lapset, niin kauvan kuin he pesässämme viihtyvät, ovat odottamalla joulua odottaneet ja kilvan koettaneet, kuka ensiksi saa hauskaa joulua toivottaa.
He ovat tulleet siihen päätökseen, että Kristuksessa ei ole maallikoita eikä munkkeja, ja että jokainen saa vapaasti noudattaa omaatuntoansa. Joulupäivänä 1521. Tämä on ollut suuri päivä meille. Arkkidiakonus Carlstadt ilmoitti vähä aika takaperin, että hän aikoi lähestyvän Ympärileikkauksen juhlana jakaa pyhää sakramenttiä maallikoille sekä leivän että viinan muodossa.
"Kun päivä sitte koittavi, Niin Aasiasta, Turjasta Mä kutsun veljein luolaani Mun kruunauksein juhlana." Näin lausui hän ja vaikeni. Sä Suomalainen kuules vaan Hän oloamme kuvaili Ja sankaruutta kalliin maan. Maansa pettäjän katumus. Miksi rannoiltani rakkahilta Vei mun poijes himo kunnian, Onnee etsin mailta vierahilta, Miekan nostin veljää vastahan?
Toukokuun 30 päivä sattui vuonna 1887 maanantaipäiväksi. Tätä päivää oli Yhdysvaltojen kansa viettänyt juhlana yhdeksännentoista vuosisadan viimeiset kolmisenkymmentä vuotta. Se oli niin sanottu »seppelöimispäivä», niiden pohjoisvaltioitten sotilasten muistoksi, jotka olivat ottaneet osaa sotaan estääksensä etelävaltioita luopumasta unionista.
Tällä tavoin, kuuntelemalla, Félicité perehtyi rippikoulu-oppijaksoon, hänen uskonnollinen kasvatuksensa kun oli laiminlyöty hänen nuoruudessaan; ja siitälähtien hän jäljitteli kaikkia Virginien uskonnollisia hartausmenoja, paastosi samoin kuin hän, ripitti itsensä yhdessä hänen kanssaan. Kristuksen ruumiin juhlana he yhdessä pystyttivät kulkue-alttarin.
Moni piti sitä turhamaisena kun muutamat nostivat lakkiansa iltakellon ensimmäisellä kolkkauksella. Pyhäpäivät ja sunnuntait eivät enää olleet ainoat, joita kansa vietti juhlana. Ja papin saarnat kirkossa ja opetukset lukusioilla eivät olleet ainoat puheet, joita kansa kuulteli. Niitä oli jo syntynyt lisäyksiäkin, joita nimitettiin kansanhuveiksi.
Yleensä eivät vanhempani pitäneet mistään juoksusta »jaloimpana juhlana», kuten sitä kutsuttiin, he olivat hyvin vakavia, etenkin vanha isoäiti, joka oli lähemmäs yhdeksättäkymmentä, ja piti suurimpana nautintonaan lukea ja tutkia Jumalan sanaa. Ettekö te pienenä poikana väsynyt ja kyllästynyt siihen?
Päivän Sana
Muut Etsivät