Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
"Ilse hyvä, minä pyytäisin teiltä jotakin", alkoi isäni äkkiä hänen sanansa kuuluivat niin lyhyiltä ja pakotetuilta, kuin olisi hän ainoastaan sisällisestä ponnistuksesta saanut ne huuliensa yli. Ilse katsahti ylös. "Sanoittehan tuoneenne äiti vainajan jättämät arvopaperit mukananne tänne?" "Niin, herra tohtori", vastasi hän kuunnellen tarkasti ja laskien äkkiä pois kahvelinsa.
Hän oli käynyt kaksi kertaa isänsä kanssa Tukholmassa ja asunut siellä "Kruunussa" Heinätorin varrella, juonut viiniä kauppakonttoorissa ja tavallansa ollut suurissa asioissa. Hän oli pitkä, kaunis nuorukainen, mutta hänen katsannossansa ilmestyi jotakin semmoista, jota ei oikeastaan voi hyväksyä.
Hän oli arvatenkin tehnyt tutuilleni kysymyksiä minusta ja varmaankin olivat vastaukset tyydyttäviä, sillä ei hän enää meitä kumminkaan erillään koettanut pitää. Hän luki minut kuin perheeseensä kuuluvaksi ja melkeinpä näytti odottavan jotakin, jota tiesi meidän itsessämme ajattelevan. Mutta minussa ei näkynyt rohkeutta löytyvän astuakseni ratkaisevata askelta.
En tahdo intohimoisesti vastustaa maailman ympäri matkustamista silloin, kun se tapahtuu taiteen, tutkimusten ja ihmisrakkauden tarkoitusperien hyväksi, mikäli ihminen ensin on kotiutunut ympäristöönsä eikä lähde kaukaisiin maihin toivossa löytää jotakin aivan erikoista ihanuutta.
Vai onko, Simmias ja Kebes, jotakin muuta kuin tämä, jota meidän pitää tutkiman?" Molemmat myönsivät sen tämän olevan. "Hylkäättekö siis", kysyi hän, "kaikki edelliset väitökseni, vai myönnättekö muutamat, hylkäätte toiset?" "Muutamat myönnämme, toiset hylkäämme", sanoivat molemmat.
Tahdotko millä uhalla tahansa? Vaikka henkeni menköön! Tuhosit hänen naisensa ... tiedätkö, minne sen on ruumis haudattu? Kirkon lattian alle. Tule tänne lähemmä! Tietäjä istutti Panun viereensä, kävi häntä kaulaan ja supatti jotakin hänen korvaansa. Niin tee, sanoi hän sitten ääneensä. Se taika auttaa, kun ei vain oma lihasi vastaasi nousse? Mitenkäpähän nousi.
Muutamat hienot kurtut otsassa ja poskissa ynnä juonteet suun ympärillä osoittivat, että hän mahtoi olla likempänä neljää kuin kolmeakymmentä. Mutta hänen näössään oli jotakin reipasta vilpitöintä, ja hänen olennossaan jonkunlainen tyyne vakavuus jonkatähden häneen heti ensi katsannossa mieltyi, ellei mitään ennakkoluuloa hänestä ollut.
Minulla on jotakin sanomista, mikä on erinomaisen tärkeätä heille kumpaisellekin.»
Olkoon niin, sanoi hän epäillen, selaillen nopeasti eräitä papereita salkussaan, puhukaamme nyt kuitenkin tuosta sisarestanne Emerentia Aarontyttärestä. Hänen isänsä oli tehnyt kuningas Kaarlo IX:lle suuria palveluksia ja kehoitettiin häntä pyytämään jotakin armonosoitusta.
Mutta arveli kuitenkin, että kun kauvan eletään, ehkäpä härkä jäniksen tavottaa, ehkäpä ikää eläessä sattuvat hekin puuttumaan jotakin, niin silloin on vuoro vieraina.
Päivän Sana
Muut Etsivät