Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Pyytäkää yösijaa ja ruvetkaa levolle. Onko likellä semmoista sopivaa? JAARA. Ettei kadotukseen joutuisi, vaan saisi armon... MATLENA. Ruumiinne vapisee. Te olette kovin kipeä. Menkää, hyvä Jaara, jos suinkin vielä jaksatte. Menkää! JAARA. Minä menen, minä menen. Annan ilmi kaikki ja pyydän rangaistusta. Niin minä teen. Hyvästi! MATLENA. Ei hänen laitansa ollut oikein. Saattaa häntä ehkä pitäisi.
"Aina vaan kuin ennenkin", vastasi Saveljitsh huoaten; "tunnotonna vaan nyt jo viidettä vuorokautta". Yritin kääntyä, mutten jaksanut. "Missä olen? ketä täällä on?" sain töin tuskin kysyneeksi. Maria Ivanovna tuli vuoteeni ääreen ja kumartui ylitseni. "Kuinka jaksatte?" kysyi hän. "Kiitoksia", vastasin heikolla äänellä. "Tekö siinä, Maria Ivanovna? Sanokaas..." En jaksanut muuta.
Ei kukaan koskaan seisauttanut häntä kadulla sanoaksensa iloisella katsannolla: "rakas Scrooge, kuinka jaksatte? Milloin tulette meitä tervehtimään?" Ei mikään kerjäläinen rukoillut häneltä vähintäkään apua, ei mikään lapsi kysynyt häneltä, paljonko kello oli, ei mikään mies eikä vaimo tiedustellut häneltä kertaakaan koko hänen elämässään tietä sinne taikka sinne.
Ei täällä nyt ruoka kesken lopu!» Lukkarin luota hän meni papin luo. »Te ette syö mitään, herra pastori! Tässä on oikein hyvä pala», sanoi hän ja pani kokonaisen kanan pastorin lautaselle. Niin hoiteli hän muitakin vieraitaan. »Pitäkää puolianne, ottakaa eteenne! Vielä pieni palanen! Kas niin, kyllä te sen vielä jaksatte syödä. Eihän joka päivä häissä olla!»
»Kuinka te jaksatte noita molempia kantaa, eikö se ole liian vaivaloista?» hän kysyi. »Mitäs kun täytyy», vastasi vaimo. »Eipähän tässä liene armoa, vaikka katkeaisi tuohon paikkaan.» »Antakaa suuremman kävellä. Riskiltä pojaltahan se näyttää.» »Sillä on kurjalla ohimovika, ettei kestä astua kuin pienen matkaa aina kerrallaan.» »Ohho! No, tule sitten tänne, niin minä kannan.
Kun hän seisoi siellä, vartoen häntä, sattuivat hänen silmänsä ovenkolkuttimeen. "Minä aion rakastaa sitä, niin kauan kuin elän!" huusi Scrooge, taputtaen sitä kädellänsä. "Minä tuskin koskaan ennen katselin sitä. Mikä rehellinen muoto sillä on! Se on kummallinen kolkutin! Tässä on nyt kalkkuna. Halloo! Hei! Kuinka jaksatte! Iloista joulua!" Siinä vasta kalkkunaa oli!
Kas niin, kyllä te nyt tuon vielä jaksatte syödä. Eihän joka päivä häissä olla!" Herra pastori esitti morsiusparin maljan, ja kun se oli juotu, nousi lukkari seisoalle: "Mitä siihen tulee, niin emme me molemmat vanhat, naapuri Swart ja minä, voi muuta tehdä kuin ahkeroida yksimielisyyttä.
Minä en käsitä, kuinka te, neiti, jaksatte kantaa kaikki nuo monet hameenne." Neiti Riegel käänsi punastuen alas katseensa ja katkasi tien varrelta voikukan käteensä. "Eikö tämä tie aio koskaan loppuakaan?" kysyi setä Pietari, pyyhkien lakkaamatta otsaansa ja viuhtoen nenäliinallaan pois kärpäsiä. "Puolen tunnin päästä me kyllä olemme perillä", sanoi Terning puolustuksekseen.
Hän solvatkoon joulua, siksi kuin hän kuolee, mutta hänen täytyy, vaikka pakolla, saada parempi ajatus siitä, jos hän huomaa, että minä joka vuosi tulen hänen luoksensa hyvällä tuulella ja sanon: 'kuinka jaksatte, eno Scrooge? Jos siitä on vaan se hyöty, että hän jättää konttoristi parallensa viisikymmentä puntaa, niin siinä on jo jotakin; ja luullakseni minä pehmitin häntä eilen."
»Voi hyvänen aika, otanko vielä?» sanoi muori mielissään, kun kolmatta kuppia tarjottiin. »Totta kaiketi», vastasi ruustinna, »mitäs liikaa tuo nyt sitten olisi, olettehan pitkän matkan tullut, kyllä sen verran jaksatte juoda.»
Päivän Sana
Muut Etsivät