Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Yhteensä hän on julaissut noin kymmenkunnan runovihkoa, joista Kangastuksia, Talvi-yö ja Halla ovat mainittavimmat, kertomarunon Kivesjärveläiset, viisi sarjaa Naamioita, joissa hän on tahtonut ajaa yksinkertaistutettua, koristeellista näytelmän tekotapaa, kolme romaania routavuosien ajoilta Tuomas Vitikka, Jaana Rönty ja Olli Suurpää y.m.
En toki tiennyt niin hyviä ihmisiä maailmassa olevankaan. Vanha herra torjui hänen kiitoksensa. Mutta vielä oli yksi huoli Jaanalla. Kuka ne sitten maksaa nuo astiat? hän kysyi. Ei se minun syyni ollut. Kyllähän herra näki, että se nuori herra, maisteri, mikä lie ollut, se rupesi häjyyttä tekemään. Minä maksan, sanoi vanha herra. Nyt tunsi Jaana itsensä jo kokonaan levolliseksi.
Yksi ystävä hänellä täällä oli, muuan Lentuan kylän tyttö, mutta hän ei tiennyt, missä se asui. Ainoa toivo oli, että tuo sattumalta vastaan tulisi. Illalla hän palasi takaisin majapaikkaansa. Eteisen takana oli toinen kamari, jossa asui eräs nuori hyvännäköinen leski pienen lapsensa kera. Jaana oli häneen eilen aamulla tutustunut.
Hitaasti kulki tuo surullinen saattue matkaansa katsojain pilkkahuutojen sitä seuratessa. Miksi ei noidalle ole annettu luutaa ratsuksi? Jaana, Jaana, missä nyt on piru, kun ei se tule sinua auttamaan? Puhalla kahleet käsistäsi! Kasvata korpinsiivet olkapäihisi ja lennä huuhkajana hornaan; älä ole olevinasi, Jaana, kyllä sinä lentää osaat!
Jaana tunsi itsensä täysin turvalliseksi hänen käsipuolessaan. Ja kun hän lähemmin katsoi, oli hänestä kuin hän olisi nähnyt joskus ennen tuon hyväntekijänsä.
Vähitellen alkoi kuulua liikettä muista huoneista. Auottiin ovia ja sulettiin. Keittiön läpi kulki eräs yöpukuinen neiti pitkässä paidassaan. Jaana nousi halko-arkun kannelta ja niijasi. Neiti meni ohitse häntä tervehtimättä. Iltapäivällä ilmestyi sinne myös joku siivoojatar. Jaana koetti ryhtyä keskusteluihin hänen kanssaan, mutta tämä ei häntä ymmärtänyt.
Hovioikeuden istuntohuoneen ahtaassa eteisessä seisoi syytetty vartijoiden ja todistajain ympäröimänä; viimeksimainittujen joukossa oli useita lapsiakin. Ulkopuolella oleva tori ja talon rappuset olivat täynnä uteliaita, jotka levottomuudella seurasivat tutkinnon kulkua. Vihdoinkin näyttäytyi hovioikeuden vahtimestari eteisessä ja kutsui syytetyn sisään. Jaana seurasi häntä horjuvin askelin.
Pääsisältö lasten sekavissa kertomuksissa oli seuraava: Jaana oli yön aikaan ottanut heidät vuoteelta ja vienyt ilman läpi hornaan. Siellä on paljon huoneita ja hyvin komeata. Suuri, musta mies kastaa lapset kuumassa vedessä; sitten juoksuttaa hän heidän verensä, kirjoittaa sillä paperille ja opettaa heitä lukemaan.
Heikin kihlat olivat tavallista upeammat. Jaana itki kahta katkerammin. Heikki mietti päänsä ympäri. Hän ei voinut keksiä mitään järjellistä syytä Jaanan kallotukseen. Jos sinä siitä arvannosto-asiasta itket, sanoi hän vihdoin, niin voin minä vielä pyytää armoakin. Ei minua siitä Siperiaan tuomita. Niin että kyllä sinä sen puolesta voit aivan huoleton olla. Ei auttanut sekään.
Samalla välkähtivät hänen silmänsä niin vihaisesti, että nuorukainen painoi päänsä alas ja meni musertuneena matkoihinsa. Jaana jäi otsa rypyssä hänen jälkeensä katsomaan. Mutta sitten hän muisti pojan pyytävät silmät ja hän tunsi omituisen ylemmyyden ja säälin sekaisen tunteen heräävän povessaan. Hyvä poika se oli, hän ajatteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät