United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Etkö tunne mua, Laila, etkö muista Jaampaa, Laagjea, Mellet'iä ja poroja?" Lapsen kasvot kirkastuivat, hän pyyhki kyyneleet silmistään ja katsoa tuijotti Jaampaan. "Sinäkö Jaampa?" sammalsi hän. "Niin, minä olen Jaampa, pieni lintuseni, nyt et saa enää itkeä, nyt sinä saat ajaa Jaampan kanssa ja istua Jaampan selässä, saat olla iloinen ja syödä hyvää ruokaa Jaampan kanssa."
Hän ei oikein voinut menestyä Garnäsissä, mutta melkein joka päivä tuli hän sinne, tuoden kesällä kaloja ja talvella lintuja. Eräänä kesänä Jaampaa ei näkynyt viikkokauteen, joten Laila rupesi pelkäämään, että vanhus oli tullut sairaaksi. Hän riensi tunturille ja tapasi Jaampan makaamassa kurjalla vuoteellaan.
"Eikö hän pidä Mellet'istä?" "Ei sillä tapaa, eikä niinkuin ennen. Etkö ole huomannut, että hän usein istuu aivan hiljaa ja uneksii, että hän ajattelee aivan toista kuin Mellet'iä ja poroja, Jaampaa ja meitä, että hän toisinaan huokaa raskaasti ja että hänen poskensa punastuvat ja hänen silmänsä saavat omituisen loisteen ja huulensa hymyilevät, kun tuo kaunis Daro lähestyy ja puhuttelee häntä?"
"Daro," sanoi Jaampa, "herää!" Kauhistuen ja unen horroksissa katseli Lind hetkisen Jaampaa, ennenkuin selvisi ja tunsi hänet. "Jaampa", sammalsi hän nousten istualle sängyssä, "mitä sinä täältä tahdot, aiotko tappaa minut?" "En toki, en sinua enkä muita. Tänään olen jo kyllin verta vuodattanut." "Mikä on hätänä, miksi tulet tänne keskellä yötä?" "Minä tuon sinulle terveisiä." "Keltä?"
Muuten ei ole häistä paljon kerrottavaa. Sen saatamme vaan mainita, että, kun morsian Inkerin kanssa seuraavana aamuna kulki vieraille tarjoilemassa kahvia ja viinaa sängyssä, niinkuin tavallista on oikeissa lappalaishäissä, Jaampaa ei löytynyt mistään.