Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Koko perhe kavahti kolkutuksen kuultuaan istualtaan, sillä he odottivat joka päivä vihollisen tuloa, joka jo ennen oli marssinut siitä ohi neljän tai viiden penikulman päässä olevaan Turkuun; mutta kun Mainiemi oli syrjässä, oli se tähän asti säilynyt noilta pelätyiltä vierailta.
Everstinna ei noussut istualtaan, vaan noikkasi vähäisen ja kurkotti armollisesti kättään. Patrunessa Aateli huomasi kälynsä kopean tervehdyksen.
Drake vaikeni ja silmäili puolisoonsa, johonka tuo niin äkillisesti herännyt ja niin julmasti pettynyt väärä toive oli vaikuttanut miltei rampauttavasti. Mutta kun hän vihdoin kohotti päänsä ja kiinnitti silmänsä Drakeen, nousi tämä istualtaan ja alkoi kävellä edestakasin lattialla. Hiljaisuutta kesti muutama silmänräpäys.
Hän kavahti istualtaan seisoalleen, hyppäsi talon isännän eteen ja sanoi: "Jumaliste! Sinä et ole vielä nöyrtynyt! Minä olisin vielä saattanut antaa anteeksi ja seisauttaa asian siihen, mutta sinä olet aina ylpeä kuin saakeli. Kirjoittakaa, fallesmanni, paikalla! minä tahdon näyttää, mitä ylpeys ja suuri suu maksaa." Samassa toi emäntä kahvia.
Vinitius hypähti äkkiä istualtaan ja huusi paikalle taloudenhoitajansa. "Käske kaikki orjat tänne. Tulkoon jok'ikinen. Pian!" "Oletko hänen kihlattunsa?" kysyi Petronius uudestaan. Hänen tointuessaan hämmästyksestä tulvi Vinitiuksen talon äärettömään atriumiin tulvimistaan väkeä. Sinne tuli vapisevia vanhuksia, miehiä, jotka olivat miehuutensa parhaimmassa iässä, naisia, poikia ja tyttöjä.
Se oli kuin valoisa kuva tummissa kehyksissä, ja sieltä liiti atriumiin asti lapsen nauru. "Salli, oi päällikkö," virkkoi Petronius, "meidän likeltä kuulla tuota heleää naurua, jota nykyään niin harvoin saa kuulla." "Kernaasti," vastasi Plautius, nousten istualtaan. "Pieni poikani Aulus ja Lygia siellä lyövät palloa.
Uuno istui tyhjälle penkille vastapäätä Henrikiä, haukotteli ja teki istualtaan torkkumaan rupeamista, nojautuen selin ikkunanpuolista seinää vastaan. Hän asetti pehmeän matkalakkinsa pään taakse ja nosti toisen jalkansa ojoksi pitkin penkkiä.
Minä juuri kerroin tälle herralle, sanoi tohtori, joka ei kohta huomannut ukon muuttunutta muotoa, kuinka te minusta luovuitte ja menitte nykyisen isäntänne palvelukseen. Voi, herra! vastasi mies levottomalla äänellä, pelkäänpä pahasti, ettei hän enää kauan aikaa pysy minun isäntänäni. Tohtori kavahti paikalla istualtaan ylös. Mitä? Voiko hän huonommin?
Mutta peläten taas omaa näkymistänsä hän ei sitä sanonut, vaan sanoi: Tiedätkö, minä luulen, että hyvin moni ihminen sentään ymmärtääkin tämän asian, mutta kaikki semmoiset ajatukset hukkuvat siihen pauhuun, jolla maailma opettaa omaansa. Niin se on, niin se on, sanoi Johannes, ja nousi istualtaan, taaskin johonkin mennäksensä.
Montin, joka oli piirimiesten seassa, vaan istui vähän syrjässä, hypähti istualtaan ja meni akkunasta kadulle katsomaan. Sihteeri iski silmää jollekin piirimiehelle ilkkuva hymy suupielissä. »Siinäpä on kaunis poika!» arveli joku väkijoukosta. »Taitaa olla herrasrotua», arveli toinen. »Oikein kauniissa puvussakin!» »Paljollako otetaan tämä poika?» kysyi esimies.
Päivän Sana
Muut Etsivät