Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Sairas aukaisi silmänsä ja tirkisteli huoneessa olevia. Hän aikoi nousta istualle, mutta voimat puuttuivat, ja hän vaipui takaisin vuoteellensa. Hilja laski kätensä sairaan otsalle, lausuen: »
Hän painalti vielä lakkia jäähyväisiksi, jotta hänen kätensä puutuivat, ja ehti tuskin kömpiä vuoteesensa, kun hän jo vaipui sitkeään uneen. Toinen kolmesta hengestä. Scrooge heräsi kesken tavattoman ankaraa kuorsaamista. Hän nousi istualle vuoteessansa ja koetti selvittää ajatuksiansa. Tällä kertaa hänen ei ollut tilaisuus saada tietää, että kello taas oli yksi lyömällänsä.
Kotvan ajan perästä ei nähty saarella muuta elävätä kuin Leenaa, joka yhä vielä nukkui, ja Lankoa koiraa , joka Matin veneen sijalla makasi. Seuraavana aamuna heräsi Leena omassa vuoteessaan, kun aamun ensi säteet koittivat. Hänellä oli himeä muisto eilisestä tapauksesta, ja tämä muisto yhä selveni, kuta enemmän hän sitä mietti. Hän nousi vihdoin istualle; hänen päänsä oli raskas.
Vähän ajan perästä kohosi hän istualle kivien välissä, tukien pää-raukkaansa molemmilla käsillänsä. "Voi, virta!" huusi hän kiihkeästi. "Voi, virta!" "Hiljaa, hiljaa!" sanoin minä. "Rauhoittukaat". Mutta hän toisti yhä samoja sanoja, ehtimiseen huutaen: "voi, virta!" "Minä tiedän, että se on niinkuin minä!" huudahti hän. "Minä tiedän, että olen sen oma.
Hänen vuoteensa uutimet vedettiin syrjään; ja hypähtäen puoleksi istualle näki Scrooge kasvoista kasvoihin sen yliluonnollisen vieraan, joka oli liikuttanut niitä; näki tuon yhtä likeltä, kuin minä nyt hengissä siirryn lähelle teitä, ja minä seison kyynäspäittenne vieressä.
Ja nyt yritti Alroy jälleen nousemaan sen selkään, mutta voimat puuttuivat häneltä, ja hevonen laskeusi heti polvilleen ja vastaan-otti hänen. Ja kun ruhtinas oli päässyt istualle, kohosi hevonen ja juoksi taas entistä suuntaa ripein askelin.
Fritz nousi äkkiä istualle, silmät pystyssä. "Nuo ovat Sveitsiläisiä, eikö niin?" hän sanoi. "Ei, poikaseni. Se on Burgundin herttua, joka menee suurukselle." "Kuinka! ei mitään vielä! ... ei mitään!"
Viimeisenä vankeuteni iltana heräsin siitä, että kuulin omaa nimeäni hiljaisesti lausuttavan. Minä nousin äkkiä istualle vuoteessani ja ojentaen käsivarsiani pimeässä sanoin: "Sinäkö se olet, Peggotty?"
Minä uskon, että tällä odotuksen hetkellä ei kukaan meistä olisi saanut sanaakaan suustaan, vaikka olisi yrittänyt. Sairas koetti kohota istualle. Pankaa minulle tyyny tueksi selän taakse, sanoi hän. Minun on vaikea puhua minulla olisi jotakin sanomista. Tyynyjä pantiin hänelle selän taakse, niin että hän pysyi istualla ja että pää oli pystyssä.
Hän ponnisteli päästäkseen istualle. "Kas niin", sanoi hän äkkinäisellä iloisuudella, "tähän emme jää koko yöksi makaamaan!" Ette usko kuinka paljon voimaa ja toivoa tämä rohkea ilomielisyys minulle antoi. Olin kokonaan toisella tuulella nyt, kun meitä oli kaksi kuolemata vastaan taistelemassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät