Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
Ei mitään ... minä täs vain itsekseni... Nojasi muuripieleen, ummisti silmänsä ja antoi ajatusten vapaasti vaeltaa läpi hyvin kuluneen elämän. Maantieltä Pihlajaniemeen johtava tie oli aina tasainen ja hyvin hiekotettu. Sitä oli oikein ilo nähdä. Jaakko Jaakonpoika piti tietä kunnianasianaan. Se oli perintö isävainajalta, Jaakko Matinpojalta. Hän oli ollut aivan kuuluisa maantieosansa kunnostaja.
Hurraa, me Suomen meripoiat, Meillä luonto raitis ain! HILMA rupeaa itkemään. KARIHAARA. Elkää itkekö. Ei mitään hätää. Tämä väärinkäsitys saadaan helposti korjatuksi. HILMA. Minulla on hätä siitä, etten nyt saa sormusta, jonka Sihvonen minulta on anastanut. Se on Jannelle muistosormus isävainajalta. KARIHAARA. Vai niin. Mutta kyllä se saadaan. Minä lähden toveriksenne Sihvosen luo.
Nuori velanmaksaja ällistyi. Kysyi naurussasuin: Puhutteko te nyt totta vai leikkiä? Totta minä, tuota. Maksaja asettui vakavaksi: Antakaa nyt vain paperi tänne, kyllä se kuuluu maksajalle. Enhän minä ole sulta sitä ikänä hätyyttänytkään? Tämä on vain viimeinen velkakirja minkä minä olen isävainajalta perinyt ja minä pitäisin sen niin kuin muistona, mutta... Tuos on, jos et sinä...
Mikko tunnusti nyt Kaapon isävainajalta saaneensa kysymyksessä olevan velan, jonka lupaisikin suorittaa sitä myöten, kuin varansa karttuivat. Tämä hetkeksi lievitti Kaapon apeata mielialaa. Olihan Mikko tunnustanut. Tuomittaisihan velka ulos ja pääsisihän Kaapo sitten ryöstättämään Mikkoa.
Päivän Sana
Muut Etsivät