United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kahden vuoden ajan oli isävainaja pidetty vangin töissä Arkangelin takapuolella, vaan oli onnistunut vihdoin päästä karkuun ja monta mutkaa samoen urenneet tänne syvään erämaahan. Saari josta viimein soudimme oli silloin autio; kylässä, jossa nyt on kymmenkunta talon tapasta, oli silloin pari taloresua.
Mutta olisi vähän väärin", jatkoi hän, "että löisin Ristoa, sillä varastinhan minäkin isävainaan langoista jäneksiä ja vaihetin ne viinaan Väisälän Pekalle, eikä isävainaja tiennyt mitään, minä käyttäysin viisaammasti kuin Risto, siinä eroitus". Näihin mietteihinsä nukkui Lassi-ukko raskaasen uneen.
Täällä olikin Sekeletun isävainaja Sebituane ensin asunut ennenkun Matebelet hänen sieltä karkoittivat ja ryöstivät häneltä kaiken karjan, jonka jälkeen hän muutti länteen päin ja perusti sen valtakunnan, jossa hänen poikansa nyt hallitsi. Asukkaat olivat vierasvaraisia ja ystävällisiä eivätkä tunteneet orjakauppaa.
Isävainaja oli pyhiinvaeltajan mielessä poistumatta, aivan kuin olisi astuskellut tuossa vieressä ja tuon tuostakin vetänyt oikean kätensä sinisten kesähurstihousujen lakkarista ja näyttänyt nyrkkiä. Vaeltajaa kiusasi ja masensi niin kamalasti tämä haamu, että melkein pelkäsi sitä.
Eipä kuitenkaan kukaan pidä lukua hänen äänettömyydestään, sillä tuommoinenhan on mies ollut jo melkein siitä pitäen, kun isävainaja isännyytensä hänelle heitti ja itse muutti tuvan turvetalon alle asumaan. Suruko lienee isän kuolemasta ja huolenpito isosta talosta miehen entistä miettelijäämmäksi tehnyt vai lieneekö muitakin huolia ollut?
"En suinkaan", vastasi veijari, "minulle tulee vaan niin kummalliset mietteet". Hän käänsi päänsä Antin korvan juureen sohisten: "Oletteko peräti unohtaneet, että Annan isävainaja ennen kosi Liisaa? Soisiko hän pahaa entisen sulhonsa tyttärelle? Sepä se: vanha rakkaus ei sammu", nauroi veijari ääneensä.
"Ei siitä pääse se on meidän vanhan eloaitan ovi ei se säry, kun sen isävainaja kerran on raudoittanut mutta päästä minun pitää, pitää vaikka p -le valaisi rautapadan pääni päälle ettäkö minä sen Tuomaan tyttö-rahjuksen antaisin tehdä itsestäni koko pitäjän pilkan minä menen katosta kuin ukkonen, minä sären seinät missä minun puukkoni? sehän jäi sinne puun kylkeen mutta pääsen minä siltä pääsen minä siltä". Ja hän kiipesi hinkalon laidalle ja tavoitti kattoa.
Sinä istut sohvapöydän ääressä, toisessa kädessä paperikäärö, toisella selailet valokuva-albumia. Minä katson velvollisuudekseni ryhtyä selittämään, ketä ne ovat ne ja ne, se on isävainaja, se hänen sisarensa, joka vielä elää, ne ovat pikkusisaria, jotka ovat kuolleet. "Onko isänne kauan sitten kuollut?" Minä mainitsen vuosiluvun, sinun isäsi on kuollut vuotta ennen. "Te asutte setänne luona?"
Paluumatkalla rupesi Jaakko Jaakonpoikaa jota talonmyyntiajatus 35 tuhannen toivossa oli alkanut nyt vainota ja joka tätä ajatustaan hymyillen helli ja suosi kiusaamaan kysymys, että onko talonpojalla, jolla ei ole velkoja, oikein oikeutta myydä taloaan? Mitähän isävainaja mahtaisi sanoa? Tämä kysymys levisi raskaana pilvenä yli 35-tuhantisen kullanhohteen.
Vaikka poika miten koetteli mielessään tyydytellä haamuna lähentelevän ukon rahanahneutta, aina isävainaja kuitenkin tuntui pitävän kiinni talosta, omastaan, Pihlajaniemestä, joka oli kulkenut suvussa monta, monta miespolvea, mutta jonka nyt tämä, Jaakko Jaakonpoika pani menemään.