United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nämä viimeiset sanat tuli Sanna-muori jo närkästyksissään sanoneeksi, nähdessään, ettei isännöitsijä huolinutkaan hänen hyvistä neuvoistaan, vaan hyökkäsi väkensä kanssa muuraria pelastamaan.
Alas tikapuut, sanon minä! huusi toiseen kertaan Pietari-mestarin käskevä ääni, ja muutamat tuimat korvapuustit oikeaan ja vasempaan antoivat lisäpontta hänen käskyilleen. Yrjö päästi tikapuut, joita niin urhoollisesti oli puolustanut, vanki hyppäsi maahan, ja taistelijat erkanivat nuristen toisistaan. Isännöitsijä oli tuimistunut.
"Neljäkymmentä vuotta." "Nykyisenkö vaimonne kanssa koko ajan?" "Niin, nykyisen." "Neljänkymmenen vuoden lapseton avioliitto", jutteli isännöitsijä puoliksi itsekseen. "No niin, onhan se nyt jonkunlainen vakuus, vaikka ei suinkaan riittävä... Saanko nähdä vaimonne?" Sen hän sai, ja perusteellisesti. "Esimerkkejä on olemassa", lausui hän, epäluuloinen ilme kasvoillaan.
Hänen oma isänsä oli kuollut tapaturmaisesti jo hänen pienenä ollessaan. Joutunut jonkun väkipyörän hihnaan ja musertunut siinä silmänräpäyksessä. Hänen äidilleen oli maksettu elinkautinen eläke. Mutta hänet itsensä oli isännöitsijä ottanut kuin omaksi tyttärekseen. Hän oli saanut asua isännöitsijän kartanossa.
Niinpä tuli tänä iltana tuon vuokrahuvilan isännöitsijä ... huvilan, jossa Sakris suvaitsi pelkästään makailla ja aprikoida ja lopulta sairastua heikkouteensa ja kivulloisuuteensa ... tuli Sakriksen kamariin ja uhkasi nostattaa huomisaamuna Sammakon vähäiset tavarat pihalle, taivasalle, ellei rampa silloin maksaisi vuokraansa. Sakris vastasi hänelle ainoastaan: Bra, bra!
Mutta he olivat olleet lapsia silloin. Ja siitä oli Liisan mielestä niin kauan, että hänen päätään huimasi sitä ajatellessa. Sen jälkeen oli tapahtunut niin paljon. Tuntui suorastaan iankaikkisuudelta välillä-olevaa ajanjaksoa tässä ajatella. Liisa oli työmiehen tytär samalta tehtaalta, jonka isännöitsijä Johanneksen isä, Tuomas Tamminen, oli ollut.
Isännöitsijä kirjoitti, että tämmöinen järjestys tulee paljoa edullisemmaksi. Samalla hän myöskin pyysi anteeksi, ettei ollut ihan ajoissa lähettänyt tilikirjan mukaan 1 p:nä maksettaviksi joutuneita 3,000 ruplaa. Ensi postissa ne tulisivat lähetetyiksi.
Hän teki parannuksia ja hautasi tuhannen toisensa jälkeen vuokraustiluksen sammalsoihin, joitten viljelyksessä isännöitsijä, joka oli herransa koko käytöksestä päättänyt hänen olevan upporikkaan, kummasteli vaan, ett'ei niin suurellinen ja hieno henkilö, kuin herra Rudolf Ivarsson, hankkinut omaa tilusta, vaan tyytyi vuokrataloon.
Hän on hyvittävä Yrjön ja niinkuin oikeutta harjoittava herra rankaiseva palvelijainsa väkivaltaisuuden... Muuta neuvoa ei enää ole, nyt se on jo myöhäistä, vastasi isännöitsijä huoaten ja katsahti linnan portille, josta hovimestari miehineen näkyi palaavan rangaistuksen toimeenpantuaan.
Toinen kirje oli maatilojen yli-isännöitsijältä. Tämä kirjoitti, että hänen, Nehljudofin, oli välttämätöntä itsensä saapua paikalle, turvatakseen perintö-oikeutensa ja, paitsi sitä, päättääkseen, kuinka taloutta olisi vastedes hoidettava: niinkö kuin sitä oli hoidettu vainajan aikana, vai niinkö kuin isännöitsijä oli ehdottanut vainajalle ja nyt ehdotti nuorelle ruhtinaalle, että nimittäin maanviljelyskalusto olisi suurennettava ja kaikki talonpoikain hallussa oleva maa otettava talon viljelykseen.