Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Palvelija kiiruhti ilmoittamaan isännälleen rouvan sairastumisesta. Se ei vaikuttanut mitään. Hän otti kirveensä ja iski oven säpäleiksi. Sänkykamarissa oli kuumetta sairastava Ester polvillaan oven edessä. Miksi lukitsit oven? hän vaimolleen ärjäsi. En tiennyt sinun kotiin tulostasi. Et siis minua odottanut? Olen sinua kauvan odottanut. Mutta minä olen sairas.
Niin ylisteli Partalan renki Kusti, joka oli kaksi vuotta ollut Ruokolassa renkinä, jatkoipa: »Se on niin hyvän sopunenkin siinä pereessään, ettei kahteen vuoteen kuullut harkosanaa. Ei tyhjiä tynise. Tuolle isännälleen se on kanssa niin hyvä, että sen mieltä se ei loukkaisi vähässä kummassa. Ja ne ovat niin vertaiset toisilleen, että kaikki asiat tuumivat keskenään.»
Katrina olisi ennemmin purrut kielensäkin kuin tunnustanut uteliaisuutensa ja vaikka aina oli vastahakoinen rouvalle, niin hän kuitenkin houkuttausi aina joskus kuuntelemaan rouva Anderssonnin kertomuksia, joita sitte pala palalta kertoi isännälleen, kun tämä oli sillä tuulella, että rupesi puheisiin.
Kun kapteeni seisahutti Raasilan vierasten huoneen eteen, uskalsi Heikki ensi kerran puhua isännälleen. "Kotoni on tässä ihan likellä, saattaisinko saada pitäydä siellä" rukoili hän. Kova "ei!" kaikui hänelle vastaukseksi. "Kah tuossa on poika, joka pelasti provastin rahat!" huusi samassa Raasilan isäntä, joka oli tullut ulos katsomaan vierasta. "Mitkä rahat?" kysyi kapteeni äreästi.
Täytyihän Legreen saada osoittaa kiukkuansa jollekulle ja siihen oli Tuomo kaikista sopivin sekä siitä syystä, että hän ei ollut antautunut isäntänsä kätyriksi julmuuksien harjoittamisessa, että varsinkin siitä syystä, että hän niin horjumatta piti kiinni uskostaan ja siten oli isännälleen ainaisena salaisena moitteena.
Ehkä korkeampia kuin itse kuningas? naurahti sorvari. Eerikki nyökäytti päätään: Niin, silloin kun he seisovat ja kuningas istuu. Jumala varjelkoon maan isää. Amen, vastasi sorvari. Eerikki oli nyt lopettanut ateriansa ja ojensi isännälleen kätensä, niinkuin hän aina oli tottunut tekemään. Tämä veti paksun kellon liivintaskusta ja sanoi huoaten: kymmenen.
Tämä kunnon mies oli nyt ehtinyt selvitä unestaan tuon sekavan yön jälkeen, jolloin hän kirjoitti kuninkaalle ja samalla kertaa lahjoitti sekä morsiamensa että maatilansa isännälleen, jota hän oli "pukannut". Edellinen lahja oli kiitollisesti otettu vastaan, mutta toista ei ollut kukaan korviinsa ottanut, ja tarkemmin ajateltuaan päätti Penna itsekin ennemmin elää varakkaana talonpoikana kuin köyhänä husaarina, jonka vielä päälliseksi oman ajattelemattoman pyyntönsä mukaan piti saada koiran ruokaa ja selkäsauna kerta päivässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät