Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Kun vanhemmat herrat ottivat osaa tällaisiin illanviettoihin opettavaisesti keskustellen, saivat illat siten yhä enemmän lennokkuutta ja mielenkiintoa, painaen hienouden ja sivistyksen oikean leiman senaikuiseen seurusteluelämään ja vaikuttaen valaisevasti nuorisoon. Käyntikorttilaatikolla oli oma tärkeä tehtävänsä perhe-elämässä.
He voivat istua kaiket illat korttiensa ja totilasiensa ääressä ja kaikesta päättäen oli heillä hyvin hauskaakin. Hauskaa sepä se juuri ihmetyttikin Liisaa; hän oli muutamia kertoja seisonut tuolla sisässä miehensä tuolin takana ja katsellut kuinka he sekoittelivat korttejaan ja löivät niitä pöydälle.
Katri päähänsä panevi, Neiti neuot mielehensä, Alkoi illat päätä pestä, Aamut päätä harjaella; Teki liitot kuun keralla, Kuun keralla, päivän kanssa, Nousi aamun aikasehen, Istui illan myöhäsehen: Tuli kolmelta kosijat, Yhet tuolta Inkereltä, Toiset sai Perä-virosta, Kolmannet Kojon hovilta. Iso käski Inkerelle, Inkerellä käyäksensä, Vehnäleivän syöäksensä, Olutjuoman juoaksensa.
Niinkauan kuin Loviisa oli toverinani, menivät iltani hauskasti. Askareiden loputtua puhelimme kauan ja usein luin minä ääneen hänelle. Mutta elämäni muuttui paljo Loviisan kuoltua. Illat olivat ikävät ja yksinäiset. Kaipasin toveria, jonka kanssa olisin puhunut; kaipasin ystävää, joka olisi suruni jakanut. Sillä vanha polttava tuska oli jälleen ruvennut sydäntäni ahdistamaan.
Ja nyt oli hän saanut taas vereksiä aineksia, joilla elähyttää mielikuvitustaan ja kirkastaa onnellisuutensa tunnetta odotellessaan Joria. Onnen paisteessa keskellä kirkasta iloa ja rauhaisaa tyyntä eli hän, kun syysmyrskyt alkoivat puhaltaa ja päivät olivat muuttuneet harmaiksi ja illat mustiksi ja synkiksi.
Kuinka minä unohtaisin ne illat, jolloin istuin lattialla ja pidin sinun jalkojasi sylissäni ja sain katsella sinua silmiin. Sinun jaloistasi tuli minuun lämpöä ja sinun vertasi virtasi minuun ... voi rakas Olavi, minä tunnen sen vielä nytkin ja värisen. Anna minulle anteeksi, Olavi, että minä olen tällainen!
Luonto muuttuu mustemmaksi, Ilma paisuu paksummaksi, Taivas muuttelee tapansa, Tuulet tuimiksi tulevat, Rajuisiksi, rankkaisiksi, Sateisiksi pilvet saavat: Milloin vettä viskelevät, Toisin lunta toimittavat, Sekä jäitä jättelevät, Lumiränteä lupaavat. Päivät päättyvät lyhyiksi, Aamupuolet ahtahiksi, Pime'iksi illat pitkät, Yöt ne juurtuu julmemmiksi.
Saikin palveluspaikan pienessä ja arvokkaassa perheessä. Herra oli tuomari. Kuului olevan tärkeä ruununhenkilökin: kaulassa kiilteli hänellä jokin tähti ... ja hän kävi kokouksissa ja piti juhlia kotonaan. Taikka oli illat teatterissa rouvansa ja tyttärensä kanssa ... hermostuneen rouvan ... ja tyttären, joka oli ylpeä ja kuhisi kauniissa vaatteissa.
Ja niinpä tämä vanha, tuttu työ, hänen illoin istuessaan sen ääressä, muistutti hänelle hänen avioliittonsa ensimmäisiä onnellisia päiviä. Hän olisi niin kernaasti suonut miehensä nytkin vielä joskus lukevan hänelle ääneen niinkuin ennen melkeen joka päivä oli tehnyt: olivathan muutoin niin tukalia nuo pitkät talviset illat, jolloin tuskin tuli sanaakaan vaihetuksi.
Metsälammen rämeellä oli savea useassa paikassa näkösällä, pitkin syvien ojien reunoja. Siellä oli Jaakko kesänsä viettänyt, erään toisen, palkkamiehen kanssa. Syksy tuli ja yöt ja illat pimenivät. Yhä raskaana oli Jaakon mielessä appivaarinsa kohtalo, sillä olivathan nuot vaaralliset rosvot uhanneet vasta ryövätä hänen, jos eivät silloin onnistuisi.
Päivän Sana
Muut Etsivät