Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Mies ja nainen seisoivat siis silmä silmää vastaan ja katselivat hetken toisiansa äänettöminä. Mies hehkuvana, melkein lumottuna, tuntemattomana noissa vaatteissa, tuolla kolarimuodollaan; nainen, vielä peloissaan, vähitellen rauhoittuen, ylevän kauniina, otsallaan purppurapuna, jonka kiireinen kulku oli luonut, kasvoillaan tuskan pilvet, joiden välitse hänen hymynsä jo alkoi loistaa.
Ja vihdoin hän sai kun saikin jonkinmoisen käsityksen asiasta. Sinä olet täällä minun luonani! sanoi hän niin totisesti ja vakaasti ett'ei suinkaan olisi luullut hänellä olevan mitään yhteistä sen läkkisen kirjoitusvihon kanssa, jota Henrik piteli kädessänsä. Henrik hymyili tuolla hajamielisellä tavallansa. Hänen hymynsä muistutti Lokakuun auringosta, johon ei ole varsin kauan luottamista.
Eugen vei käden suunsa eteen ja kierteli huolellisesti viiksiään, salatakseen hymynsä. "Voin vakuuttaa, että en ole koskaan aikonut käyttää Doraa ratsuhevosena", sanoi hän. "Ja jos jatkamme tuota kummallista vertausta, on kai pikemminkin minun asiani kantaa häntä." "Niin kyllä tietysti, tietysti ... mutta ... äidin tunteet ... ymmärrät tietysti häntä, kun itsekin olet niin hyvä poika."
Koskenalustan Antti oli miesten komeimpia. Hänen vartalonsa tosin ei ollut pitkä, mutta voimakas ja siro. Kasvot olivat miehekkäät, ja sinisissä silmissä oli lempeä ilme. Hän oli niin ahavoittunut, että iho oli ruskea kuin solanahka. Puhuessa välkkyivät hänen lujat, valkoiset hampaansa, ja hänen hymynsä oli miellyttävää. Hanna painoi hänen kättänsä lujasti ja katsoi syvälle silmiin.
"Ei tullut tällä kertaa mitään minun vapautuksestani", sanoi Taavi vanhemmillensa, koettaen näyttäitä rohkeamieliseltä, mutta hymynsä oli katkera ja äänensä kuului oudolta; "mutta täytyy niiden kumminkin viimein päästää minut". "Kyllä poikaparka sinua kova kohtalo tapasi sinua ja meitä, sinun vanhempiasi", sanoi Timo pannen kätensä Taavin olkapäälle.
Hitaasti ja haparoivalla äänellä hän sopersi sanan kerrassaan. Niin, oli ollut hauskaa. Muttila oli kaikkien hämmästykseksi tarjoutunut viimeiset pirakat maksamaan. Hän oli saanut uuden, suuren rintakuvatilauksen nimittäin. Nyt ymmärrän minä hänen salaperäisen hymynsä, virkahti Johannes. Kuka tilaa häneltä rintakuvan? Vuorineuvos Rabbing. Aina tuo sama nimi!
Kiitos, sanoi hän sennäköisenä kuin tahtoisi katseellaan mitata askeleet, jotka meitä erottivat. Kas niin, Crangier, sanoin ja sipaisin viimeisen kerran kädelläni hänen tukkaansa. Hän tarttui siihen omallaan, joka oli kylmä kuin rauta, ja hymyillen oi, hänen hymynsä oli lienteä kuin lapsen sanoi hän: Oi, mestari, minusta tuntui kuin kuolisin. Mutta, ja hän terhistyi jälleen: nyt voin minä.
Ja minä olin niin hämmentynyt, etten tiennyt mihin katsoa. 'Kurjaa! ajattelin minä. 'Ovatko ne niin tylsiä, nuo ihmiset, etteivät osaa itkeä? Mutta nyt minä heidän hymynsä ymmärrän heidän välillään oli se, se syvä ja salaperäinen. Siksi mökki tuntui linnalta ja lapset kuninkaanlapsipa ryysyissäkin siksi he hymyilivät.» Molemmat olivat hetken vaiti.
Ei mitään ... ei mitään, ystäväni... Mutta minä olen väsynyt ... tavattoman väsynyt. Sinun suusi on veressä! Satuin vain puraisemaan huuleeni soutaessani... Ei se merkitse mitään. Hän hymyili. Ja hänen hymynsä loisti kuuta vasten kuin timantti jalokiviketjussa. Reipas pikku tyttö, joka pian oli jalkeilla, poimi rannalta ukonkiviä, joita hän heitteli pitkin jään pintaa.
Niin, olen hyvin iloinen että hänet saattoi vapauttaa, sanoi tämä rauhallisesti nyykäytellen päätänsä, ja Nehljudofista näytti että hänen hymynsä viiksien alla oli jo ihan täynnänsä ivaa: minä lähden tupakalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät