Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaaleita korkkiruuvikiharoita ympäröi kehys lumivalkeita kureiltuja nauhoja; keltaiset kasvot olivat kenties hieman keltaisemmat ja ryppyisemmät kuin tavallisesti, mutta kalpeilla huulilla väreili autuaallinen hymyily. Sairaanhoitaja puuhaili hänen vuoteensa ääressä. Vaunut seisahtuivat edustalle ja askeleita kuului eteisestä. Gunhild kohotti päätänsä ja kuulteli.
Oliko hän viihtynyt tuossa avio-elämässään hyvin? Ei; kaukana siitä. "Hyvin?" hän hymyili hiljaa ja nurkuvasti tätä miettiessään, ikäänkuin tuo ajatus olisi tuntunut hänestä aivan vieraalta. Mutta tottapa on hän ainakin ollut rikas. Ja eikä hän kai ole kärsinyt mitään puutetta, vaan saanut kaikkea mitä ikään on halunnut? Niin varmaankin... Tuo nurkuva hymyily ilmautui uudelleen hänen kasvoissaan.
Hänen silmänsä tähystivät tarkasti kuningatarta ja hirvittävä hymyily vetäysi hänen huulillensa: kuningattarella ei ollut timanttikoristeita. Kuningatar pysähtyi hetkiseksi, ottaaksensa vastaan kaupungin herrojen kunnianosoituksia ja vastataksensa naisten tervehdyksiin. Yht'äkkiä astui kuningas kardinaalin kanssa eräästä salin ovesta sisään.
Ja Ville, se pieni Ville, mustine, kirkkaine silmineen, ja valkoisine, kähäräisine hivusineen, jolla oli äitinsä iho ja hymyily sekä iloiset kasvojen liuhkeet?" "Juhani sai paikan Wollertonissa", vastasi Richard, "ja Ville on minun vanhempieni luona ja käy sekä arki- että sunnuntaikoulussa. Jos minä saan vakinaisen työ-paikan, aion minä ottaa hänen luokseni joksikuksi ajaksi".
Ja kun me menemme niin kauas nöyrässä vallan kunnioittamisessa, että sanomme kuolleita ruhtinaitamme ja kuninkaitamme korkeimmasti autuaiksi, eikö ole koskaan johtunut mieleenne, että tulevaisuudessa vielä hymyillään kuolematon hymyily semmoisille hullutuksille? Olettehan Rousseaun kansalainen, armollinen rouva. Teillä on oikeus olla kapinoitsija.
Amen! sanoi ääni takanapäin, ja kun hän kääntyi, näki hän isä Hieronymuksen seisovan vieressään. Hänen olentonsa oli synkän juhlallinen, synkkä hymyily väreili hänen kalpeilla huulillaan. Tiedätkö, mitä anot, tyttäreni? kysyi hän. Voittoa katoliselle uskolle! Kuolemaa vääräuskoisille! Olet nuori ja ihmisen mieli on muuttuvainen.
Eikä hän nyt voinut päästä siitä, että oli jotain erityistä merkitystä heidän viittauksissaan ja muutamissa vivahduksissa heidän kasvoillaan. Se katse, jonka Liina vaihtoi veljensä kanssa pappilan puutarhassa, ja omituinen vähän ivallinen hymyily tämän huulilla tulivat yhtämittaa hänen eteensä.
Pojat puolestaan närkästyivät muistutuksista ja lähtivät pois huoneesta. Tyytyväisyyden imelä hymyily lepäsi neiti Meadowcroft'in ohuilla huulilla. Hän katsoi isäänsä; sen perästä hän alakuloisesti kohotti silmiään kattoon päin ja sanoi: "Me voimme ainoastaan rukoilla niiden puolesta, isäni". Naomi katosi päivällisen jälkeen.
Ei, ei, niin kauttaaltaan käytännölliselle miehelle kuin hänelle ei mahtanut suuresti maittaa sellainen runoilijan jumalanruoka. Ei ei, hän tuijotti siihen valkoiseen kolmikulmarakennukseen, joka välkkyi metsän reunassa. Piipun imuke lerpahti pois hänen huuliltaan, ja niiltä katosi myös tuo tavallinen hyväntahtoinen hymyily.
Hymyily katosi hänen huuliltansa ja otsa alkoi kärsivästi rypistyä. On mahdoton kuulla mitä puhutte, huusi Maslova räpyttäen silmiään ja yhä enemmän rypistäen otsaansa. Minä olen tullut... »Niin, minä teen nyt sitä mikä on velvollisuuteni, minä kadun tekoani», ajatteli Nehljudof.