Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Enkö minä ole nähnyt, kuinka hänen huulensa värisivät, kun puhuin Bertrandin vaaroista, silloinkin, kuin minun ääneni oli levollinen, ja tuntenut hänen kyyneliänsä kasvoillani, kun hän syleili minua? Joulukuulla 1522.
Mutta kun minä tänä iltana lähdin hänen kammioonsa sanomaan hänelle jäähyväisiä, sortui hän kokonaan ja piti minua lujasti sylissään, niinkuin hän ei olisi tahtonut koskaan laskea minua menemään. Hänen huulensa vapisivat ja kyynelet vierivät vitkalleen hänen ohuille vakoontuneille poskillensa.
Siten hän ei saattanut hänestä erota ja hän avasi huulensa vielä kerran huutaaksensa Publiusta nimeltä. Kun hän alkoi tunnustaa Roomalaiselle rakkauttansa, ikäänkuin viimmeistä perintöään, Publiuksesta tuntui, kuin janoovasta, jota viedään uhkuvan lähteen luo sitä vasten, että häntä kiellettäisin kostuttamasta huuliaan sen raittiissa vedessä.
Ne, jotka eivät ole ammattinsa toimissa, ovat vetäyneet katsomaan komean laivan tuloa. Turku on tänä iltana varsin rauhallinen. Hän seisahtuu porvari Hellmanin talon pihalla. Hänen huulensa vetäyvät julmaan nauruun, joka ei ääneen kuulu. Hän on nähnyt kynttilän valon huoneesta, johon hän silmäilee. Hän lähtee kadulle pihalta. Vaan kohta on hän kadonnut lähimmästä portista.
Hän painoi huulensa hänen huuliaan vasten, ja onni pani hänet värisemään hänen sylissään. Hetkisen perästä Petronius lausui: "Mutta entä jos meidän täytyisi erota?..." Eunike loi häneen pelästyneen silmäyksen: "Kuinka, herra?..." "
Näkyi, että kova taistelu riehui tytön tunteissa, mutta hänen huulensa pysyivät kiini ja vaaleissa kasvoissa oli taivuttamattoman vastustuksen kylmä katsanto jättäessään oven viereisen paikkansa. "Siis otan mukaani elämän katkerimman erehdyksen ja menen!" sanoi toinen avaten oven ja mennen etehisessä rappuja kohti.
Hän oli perheen kiusanhenki, aina valmis keksimään ilkeitä juonia. Hänen terävä nenänsä ja ohuet huulensa todistivat samalla kertaa tahdonlujuutta ja nopeaa ymmärrystä. Häntä näytti huvittavan sisarten alakuloisuus, hän unohti omat asiansa ja huusi kiusoittaakseen heitä: "Minä tiedän, missä on valkeita ruusuja, ja ne ovatkin hyvin kauniita!" "Missä sitten?" kysyi Mathieu. "Myllyn luona.
Pomponia kiersi käsivartensa hänen kaulaansa, pusertui koko voimallaan häntä vasten, ja hänen sinettyneet huulensa liikkuivat nopeasti, lausuen joitakin epäselviä sanoja; Lygia, kalman kalpeana, suuteli hänen käsiään; pikku Aulus riippui hänen togassaan. Käytävistä, alakerrasta, palvelijain huoneista, kylpyhuoneista, holvikammioista, koko talosta syöksi esiin joukottain orjia ja orjattaria.
Hän lausui vaan muutamia jäähyväissanoja meille jokaiselle eikä tahtonut nähdä Evaa ja sanoa hänelle hyvästi. Hän arveli, että se ehkä häiritsisi häntä. Mutta kun hän suuteli minua ennen lähtöänsä, hänen kätensä ja huulensa olivat kylmät kuin kuolema.
Tuo äskeinen kamala aavistus sai ihokarvat nousemaan pystyyn. »Minkätähden sinä minua löit?» Mari puristi huulensa yhteen eikä puhunut mitään. Joku voima ajoi häntä uudelleen hyökkäämään päälle, mutta hän hillitsi itseään. »Minkätähden sinä minua löit? Mari, kuule, olethan sinä hereillä?» »Olen.» Holpaisen puhe rauhoitti häntä. Itsetietoisuus taas palasi, hän ymmärsi olevansa hulluna.
Päivän Sana
Muut Etsivät