United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikissa näissä ihmeellisissä kertomuksissa, joita tekis mieli alinomaa kuulla uudestaan juteltavan, oli erittäinkin yksi jota Halima usein käski poikansa uudestaan kertoa: se oli historia Joobista, tästä hurskaasta Jumalan palvelijasta, joka tuskainsa ylimmillään ollessa kääntyi Jumalan puoleen.
Nauraen lapsemaista heikkouttaan, sillä sinä hän runoilemista piti, ja kuitenkin iloiten tästä hurskaasta teostansa, hän käänsi selkänsä juuri nousseelle auringolle ja seisoi Irenen edessä, joka hänelle huusi: "Minä luulin sinun jo käyneesi kärsimättömäksi ja lähteneesi pois, kun en enää löytänyt sinua kaivolta. Se olisi minua kovin surettanut, mutta sinä oletkin vain katsellut Helioksen nousua.
Dervishin maltillinen ja kunnioitusta vaikuttava katsanto asetti kumminkin kohta hänen levottomuutensa. Hän oli pahoillaan siitä että oli pitänyt epäluuloja noin hurskaasta miehestä, jonka kasvoissa pyhyyden tyyneys kuvastui. Hän meni kunnioittavasti esille ja suuteli hänen kaapunsa lievettä.
Hän näytti paremmin ehtoolliselle ensi kertaa menevältä tytöltä kuin morsiamelta niin lapsellisen-viaton hän oli, silmät säihkyvinä hurskaasta onnesta. Aavistikohan hän, mitä oli tapahtuva? Sten niin melkein luuli ja häntä ilahutti, kun näki morsiamensa niin iloisena, niin tyynenä, vähääkään epäilemättä tai olematta levoton. Provasti suuteli häntä otsalle ja kääntyi sitte sisarensa puoleen.
Theophiloa ilahutti kuulla Klaudian hurskaasta nöyryydestä ja vahvasta uskosta. Hän näki nyt että Herra oli johdattanut kaikki parhain päin ja kääntänyt onnettomuudenkin onneksi, koska Theophilon luultu kuolema oli vaan pakoittanut Klaudiata lähemmäksi Herraa. Heidän tästä vielä puhellessa tuli sana, joka vaati heitä Salomen luokse ja he kiiruhtivat noudattamaan sitä.
Ja sen lahjan oli hän saanut ihan niinikään, ken sen tiesi, mistä syystä; mutta kaikki herrasväet olivat niin sanomattoman hyvät. Niin hurskaasta selityksestä seurasi aina, ett'ei missään tahdottu olla huonommat kuin muuallakaan.
"Ijäti pysymällä Herran pyhällä sanalla ovat he eroittamattomasti toinen toiseensa kuolemaansa asti yhdistetyt, mutta esitys on varsin hauska; tahdonpa sen ilolla täyttää tänä suurena sovinnon päivänä, jolloin taivaan enkeleillä on suurempi ilo kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä hurskaasta. Mutta eihän täällä näykään niitä mainitsemianne häävieraita", puheli pastori yhä edelleen.
Mutta et sinä sitä ilmaiseksi saa. Korvaukseksi on sinun tuotava pureva epigrammi hurskaasta Silverius-ystävästäni." "Oi, Cethegus", huusi iloinen runoilija, jota Cetheguksen menettely imarteli, "vähemmästäkin kuin neljästäkymmenestä tuhannesta solidista ihminen voi olla pureva! Varokoon nahkansa tuo pyhä Jumalan mies." "Entä syöminen kuinka pitkälle olette siinä päässeet?" kysyi Cethegus.
Pojan mieltä näkyi näky kiinnittävän loppumattomasti. »Jaa tuota... Jos me», tapaili lopulta pastori. Ihan hänestä tuntui kuin olisi jumalanpalvelusta alottamassa. Sakari Kolistajastahan, varakkaasta isännästä ja hurskaasta miehestä riippui se, kelle seurakunnan uskovaiset papinvaalissa äänet antavat, hänellekö vai minulle. ... »alkaisimme», sotkeutui hän jatkaessaan.