Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. syyskuuta 2025
Ja hän istautui Vilman viereen verannan portaille ja alkoi vilkkaan keskustelun viimeisistä suurista arpajaisista, missä Vilma oli luvannut tanssia vengerkaa hänen kanssaan, vaan oli juuri ennen tanssia kadonnut. Eksköld istui Elsan ja rouva Huovisen vastapäätä ja rouva Huovinen käänsi taitavasti puheen Elsan toimiin ja tehtäviin. Tohtori kuunteli kohteliaasti.
Oliko se muutos todellakin sitä laatua, jota hän aavisti? Ajatteliko Anna häntä toisilla tunteilla kuin ystävän? Annan melkein jäykkyyteen vivahtava tyyneys oli aina ennen estänyt häntä semmoista epäilemästäkään, mutta heidän keskustelunsa silloin rannalla ennen rouva Huovisen ja Elsan tuloa oli avannut hänen silmänsä näkemään, mitä tuon kylmän kuoren alla kuohui.
Professori katsoi heidän yhtyneitä käsiään ja hymyili rauhallisesti. "Hyvästi lapset " Muutamia raskaita huokauksia kuului vielä ja sitten oli kaikki lopussa. Anna oli muuttanut takaisin kaupunkiin ja asui rouva Huovisen luona. Rouva Huovinen oli sanonut, että miltä se näyttäisi, jos hän jättäisi rakkaan Fredrikin ainoan lapsen yksin suruunsa, kun kerran hänellä oli koti tarjottavana.
Usein tuntui hänestä, kuin jotain olisi itkenyt syvällä, hyvin syvällä hänen sielussaan, itkenyt kauan ja katkerasti. Mutta se itku ei päässyt koskaan puhkeamaan ilmi. Eikä hän tiennyt mikä se itkijä olikaan, hän itsekö vai vento vieras olento. Miksi kaipauksen kaipaus kasvoi yhä kipeämmäksi? Rouva Huovisen kirje oli äkkiä häirinnyt Annan rauhan ja saattanut hänen mielensä pois tasapainosta.
Ei, se ei ollut lapsi tuo enää, vaan mies, joka oli hänen ystävänsä, ja jolle hän sai avata sielunsa salaisimmatkin sopukat. "Olli, tiedäthän että vietin lapsuuteni ja ensi nuoruuteni täti Huovisen luona?" Annan ääni oli aivan tyyni nyt. "Tiedän." "Mutta et tiedä miksi sieltä läksin pois?" "Isäsi luo kun isäsi oli niin yksin eikö niin?"
Päivän Sana
Muut Etsivät