Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Hänen jäljestään tulin minäkin vatsallani Moppeni kanssa. Eipä moni uskaltanut tällaisessa asennossa lasketella Taivaanharjulta; se olikin oikea miehuudenkoe, kelkka lensi huimaavaa vauhtia, ei voinut mitään muuta nähdä eikä kuulla, kuin lumenpyryä vuorenlouhussa. Mutta nyt meni kelkka jyrkässä käänteessä, jonka oikealla puolella oli huimaava kuilu.
ESKO. Levittele vaan sieraimias; minä en pelkää sinua; nouskoon tästä huimaava tappelus; minä en ensinkään pelkää sinua, sinä konna, tuhat kertaa konna. KARRI. Luulenpa poikain vähän kiivastuneiksi. Jaakko, mikä vaivaa sua? Seisothan kalveana kuin kyöpeli tuossa. ESKO. Karri kulta, minua hierotaan tänään tulisissa tauloissa.
Laakso on jäänyt tuonne alas ja juna kohonnut vuoren kylkeä kiipeämään. Oikealla puolella on jyrkkä metsäinen rinne. Vasemmalla on huimaava putous, niin että näyttää siltä kuin kulkisi kuusien latvoja myöten. Ja alhaalla luminen tasanko, josta ei tiedä, onko se peltoa, niittyä vai jäätynyttä järveä. Tasangon toisella puolen on samanlainen vuori kuin mikä on tämä, jota juna kulkee.
Minä olen muutamana kuukautena päässyt useitten kumppanien sivuitse. Mutta ylimmäinen poika näyttää minusta olevan mahtava olento, joka asuu kaukana poissa, jonka huimaava korkeus on saavuttamaton.
Ei ole tietoakaan purovedestä, hävinneet ovat kaikki entiset suhteet ja välit. Kaikki olemme sekaisin, ääretön joukko pieniä minuja! Eteenpäin, eteenpäin! ajattelemme kaikki ikäänkuin hakien takaisin entistä, työntäydymme leveänä, vuolaana, syvänä virtana sujuvasti, kohisematta eteenpäin. Vauhti on huimaava, mutta tasainen ja taitava ei synny missään pienintäkään kuohahdusta.
Tämä ei tietänyt mitenkä laita oli Jooseppi oli niin hyvä, niin ystävällinen ja kuitenkin tuntui hänestä kuin silloin, kun hän, ryöstettyänsä kotkan pesää, tunsi tämän siivet suhisevan ympärillään, niin ett'ei hän voinut kuulla eikä nähdä! Yhtä huimaava oli Joosepin läheisyys Wapun nuorelle sydämelle.
Mikä lapsiraukkaani vaivaa?» Puhuessaan hän pani kulhon pöydälle ja nousi lähestyäkseen tyttöä, mutta silloin hän äkkiä tunsi jäätävän kylmyyden kouristavan sydäntään, ja sitä seurasi heti huimaava pyörrytys hänen aivoissaan.
Miehet neuvottelivat koko yön. Prokopiusta prefektin päätä huimaava tuuma säikähdytti, eikä hän aikonut siihen suostua. Mutta tämä mahtava mies tarrautui häneen etevämmillä henkisillä voimillaan ja kumosi voittavalla kaunopuheisuudella kaikki hänen epäilyksensä eikä hellittänyt, ennenkuin hän oli lakannut vastustamasta.
Mutta eräänä päivänä huimaava ajatus iski hänelle päähän: mitä jos paholaista pikkuisen pettäisi. Antaisi itsensä sijaan, keksisi jonkun keinon. Paholaista kyllä sai pettää, ei se voinut syntiä olla. Tosin hän puolestaan oli tässä asiassa liiton täyttänyt; mutta olipa hän muuten ! Mitä jos olisi koettaa! Tuo ajatus kiintyi hänen aivoihinsa, ikäänkuin salainen hulluus.
Mutta muuanna päivänä tuli hänen mieleensä tällainen, ikäänkuin huimaava ajatus: sinä voit kavaltaa paholaista tuossa kaupassa. Voit kyllä antaa itsesi sijaan, osaathan sinä keksiä joitakin kujeita ja mutkia... Peijata perkelettä ei voi olla edes syntikään.
Päivän Sana
Muut Etsivät