United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olkaa huoleti, kapteini, vastasi tohtori, ystävällisesti naurahdellen, minä en tee virkani töitä matkoilla! Viidestoista luku. Päivällä jälkeen, Huhtikuun 1:senä, valtameri näytti keväiseltä, vihannoiden kuin niitty auringon ensimäisissä säteissä. Huhtikuu alkoi loistoisena Atlantilla. Laineet hyökyilivät hehkumallisesti, ja muutamia pyöriäisiä eli merisikoja kelleröitsi laivan vanavedessä.
Huhtikuun 21 päivän aamulla tuli sanoma eli käsky, että kolme miestä joka komppaniasta saa lähteä kyläilemään Konstantinopoliin, paikalla olimme valmiit, täydessä kunnossa sivuaseella, miekat ja painetit vöillä sekä rahavarat taskussa. Floria Tschekmedschen pysäyspaikalta astuimme junaan, joka jonkun minuutin kuluttua saapui Konstantinopolin asemahuoneelle.
Ainoastaan yksi kirje Vienan rannalta tuli Maaliskuussa, joka kuukauden vanhana saapui kotiin. Siinäkään hän ei puhunut kotiintulostaan mitään eikä siitä mihin päin hän kulkee, kun vaan sen että hän on terve ja työssään onnistuu hyvin... Antti saa tietää ruunikon kuoleman. Huhtikuun päivät olivat puolessa.
Puutarha oli kummallisen näköinen, eikä siinä kaikki suinkaan ollut niin kuin luonnon mukaan olla piti. Sillä vaikka se oli vallan viljelemätön ja huhtikuun lumi peitti maan ja sen ainoan koristuksen, muutaman matalan hedelmäpuun oksat, niin riippui niissä kuitenkin vallan vastoin luonnonlakeja runsain määrin hedelmiä.
Seuraavana päivänä, Huhtikuun 8:na, oli ilma erinomaisen kaunis, ja aurinko heloitti aina nousustaan asti. Kannella tapasin minä tohtorin, valovirtaa ihailemassa. Hän tuli luokseni. No, sanoi hän, hän on kuollut se haavoittunut miesparka, kuollut viime yönä. Lääkärit olivat edes-vastauksessa hänestä!... Oi niitä lääkäreitä! Ne eivät tiedä mitään!
Hänen Majesteettinsa matkusti armeijan luokse, piti joukkojen katselmuksen Kischinev'issä Huhtikuun 23:na päivänä 1877 ja ilmoitti heille sodan olevan tarjona.
Eräänä päivänä huhtikuun loppupuolella kolkutti nuori rouva kirja kädessä tavallisuuden mukaan miehensä huoneen ovea, mutta ei mitään kutsuvaa "astu sisään!" kuulunut. "Olisiko hän mennyt ulos?" ajatteli hän ja aukasi oven; ei, hän oli kotona; kalpeana kuin ruumis ja tuijottavin katsein istui hän sohvalla.
Valtion rekisterikirjassa on huhtikuun 14 p:ltä 1637 säilynyt seitsemän Länsi-Norrlannin suomalaisen nimet, jotka tulivat pääkaupunkiin ja ilmoittivat, etteivät he olleet metsänhaaskauksella eivätkä metsästyssääntöäkään rikkomalla tehneet kruunulle eikä muille asukkaille mitään vahinkoa, ja rukoilivat senvuoksi että saisivat omistaa kotipaikkansa.
Minusta tuntuu tänä hetkenä, kuin en olisi koskaan nähnyt semmoista päivän paistetta, kuin näin noina selkeinä Huhtikuun iltoina; kuin en olisi koskaan nähnyt semmoista heleän kirkasta pikku olentoa, kuin näin istuvan vanhan veneen oven suussa; kuin en olisi koskaan nähnyt semmoista taivasta, semmoista vettä ja semmoisia hohtavia laivoja, kuin ne, jotka purjehtivat pois kultaiseen ilmaan.