Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Suomalainen sarvikuono joksi Hornia nimitettiin oli herennyt puskemasta. Kreivi Horn oli astunut alas valtansa kukkuloilta, ja kun tämä peikko oli kukistunut, luulivat hatut piankin muista pienemmistä peikoista suoriutuvansa. Neuvoskunta pantiin nyt salaisen valiokunnan edessä syytteeseen kaikenlaisista virheistä.
Kuningas tempasi vasemmalla kädellään kangen Hornilta, mutta syöstiin samassa kumoon herttua ja Horn juoksivat luo ja karhun viha kääntyi nyt vuorostaan heitä vastaan; ankarasti he huimivat, mutta ennen pitkää he olivat aseettomina ja heidän kankensa poikki.
Henrik Flemming ja Aksel Horn olivat herroina, Otto Fincke ja Eerik Monikkala olivat olevinaan neitosia. He olivat kaikki muhkeita nuoria herroja ja tanssivat »Viikatteen luojaisia», niin että kannukset kilisivät. Tanssin loputtua paukutteli itse kuningaskin käsiään ja hänen mukaansa kaikki muut ylhäiset ja mahtavat.» Heikki toi juosten viulun.
Erikin ystävä, tohtori Alm, oli kuitenkin rauhoittanut häntä ja luvannut pitää huolta nuoresta rouvasta. Niinpä Horn, kun hänen virkamatkansa tärkeyttä ei voitu tehdä tyhjäksi, viimein läksi.
Kreivi Horn nousi istuimeltaan. Vaikka hänen mielenmalttiaan olikin monesti koeteltu, vaikka hänen ryhtinsä olikin järkähtämättömän luja, oli hänen äänensä nyt kuitenkin tavattoman lämmin. Herra kreivi, te olette puhunut niinkuin mies, ja minä olen varma siitä, että me kaikki täällä ymmärrämme toisiamme.
Erik moneen kertaan pyyhki kädellään Helenan kaunista, irtaallaan olevaa tukkaa pois hänen otsaltansa ja katsoi häneen hellästi, vaan samalla vähän hämillään, ja sanoi hitaasti: Kuulehan, Helena, oletko tullut tarkanneeksi kirjeitäsi, mikä nimi niissä esiytyy useimmin? Erik Horn, sanoi hän vähääkään arvelematta. Ei, ei suinkaan. Joka sivulla tapaat toisen nimen ehtimiseen.
Kun Helena ajatteli toisin ja kiivaasti vaati lähtemään avuksi Darja Mihailovnalle, päätti Horn puhua suunsa puhtaaksi ja ilmoittaa Helenalle, millainen hänen kotinsa oli. Olihan hän sen kuitenkin joskus saava tietää, ja nyt ehkä oli paras aika.
Kastelholman juomaveikot ja Horn katselivat toisiaan kieroin silmin, mutta sen suurempaa yhteentörmäystä ei tällä kertaa tapahtunut. Sanomattakin on selvää, että kirkkoherran saarna Sundin kirkossa sinä päivänä oli sekä pitkä että perinpohjainen ja täynnä esimerkkejä Vanhan Testamentin Nimrodista, joka oli mahtava metsästäjä Herran edessä.
Du klädde i dem din kärlek, Den syntes mig täck ändå! »Hon är så oerfaren, Och därför klär hon den så.» Ja itsestään hän sanoo: Jag sökte uti mitt hjärta, Jag sökte nätter och dar; I ett hörn av den ena kammarn, Där fann jag en kärlek kvar. Det var min sextonde kärlek, Den sov så djupt och tungt; Jag ruskade väldigt om den, Då steg den opp helt lugnt.
Horn luki kivestä moneen kertaan ylpeän kirjoituksen: Venäjän vallan maat mun maineen' kaikki täyttää Ja kaikki kielet sen ne mua mainitsee Ja kauan kansa rakkauttaan mulle näyttää, Kun lauluin herätin mä jalot tunteet sen jotka säkeet tämä oman arvonsa tunteva runoilija on itse kirjoittanut.
Päivän Sana
Muut Etsivät