United States or Egypt ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kului muutamia päiviä, ennen kuin miehet taas lähtivät metsälle. Lumi oli nyt vanhaa ja tarvittiin suomalaisten tottumus tuoreiden jälkien erottamiseksi vanhoista. Meni sen vuoksi useita päiviä, ennen kuin he palasivat. Tällä kertaa heidän oli onnistunut tappaa hirvi ja saada karhu kierretyksi.
Vieras oli liikutettu; hän heitti pyssyn olalleen ja sanoi, syrjään kääntyen: "Jussi, ota hirvi ja mene!"
En pidä Mingoista, mikä onkin oikein, ottaen huomioon, kuinka paljon olen ollut Delavarien kanssa tekemisissä, nämähän ovat heidän luonnollisia verivihollisiaan; mutta en kuitenkaan koskaan paina liipasinta noita paholaisia vastaan, ennenkuin on aivan selvää, että surmaaminen tuottaa jotain todellista hyötyä. Yksikään hirvi ei ole kaatunut käteni kautta turhaan.
Tätä tervehdystä kertoi hän monta kertaa vielä silloinkin, kun vieras jo oli kadonnut suon taakse, mihin hirvi oli kaatunut. Se oli toinen tapa, jolla Jussi arveli saalista saavansa. Seuraavana päivänä oli juhla Restrupissa.
Ei kauan viipynytkään, ennenkuin pieni venhe rupesi näkymään kaukana selällä. Köykäisesti kuin hirvi juoksi tämä kiiltävien aaltojen ylitse ja muutaman hetken kuluttua oli jo rannalla. Hoikka, vilpas nuorukainen hyppäsi venheestä, vetäin tätä vähän matkaa perässään pehmeälle ruohostolle ettei aallot mahtaisi sitä vietellä järvelle.
Se vaan on totta, että hänen rukouksensa ja almunsa tekevät sen selväksi, että hän on evankeeliumiin suoraan vievällä tiellä. Hän on valmis nauttimaan evankeeliumia, niin kuin janoova hirvi janonsa tähden on valmis nauttimaan lirisevän puron vettä; hän on valmis uskoon, niin kuin uskovaisen Lasaruksen sielu on murheen pitkän koulutuksen kautta valmistunut katselemiseen.
Lauhan tulet ovat sammuneet, mutta pohjonen palaa ja valkoisella lumella hohtaa taivaan loiste. Mikä varjo tuolla lentää aukealla keitaalla? Se lähenee. Se on Lyyli, Pohjan neiti, hirveä ajamassa. Hän tulee lennossa Lauhasta tappotanterelle; ja juoksijan sorkat tuskin koskevat maata. Kankaan harjulle päästyänsä hirvi kompastuu ja kaatuu; se on viimeisen juoksunsa juossut.
Yhä kauemmas painuu hirvi poispäin Tapiolan tanhuvilta Suuren Jousimiehen kotia kohti, jossa päin ovat Pellervon peltoiset maat ja jonne metsänväen ei koskaan ole asiata mennä, eivätkä mene. Jo näkyy savu nousevan Jousimiehen majasta tuolta puolen Rajajärven, mutta yhä jatkaa juoksuaan hirvi.
Hän on lihan syöjä, jota hirvi ei ole. Hänellä on veressään metsästämisen vaisto, jota hirvellä ei ole. Toiseksi ei ihminen voi perustaa etiikkaansa pelkästään myötätuntoa tai vastenmielisyyttä herättäviin vaistoihin ja tunteisiin. Spencer itse on esittänyt siitä monta esimerkkiä.
Koirat karkasivat esiin, hirvi pysähtyi yht'äkkiä, kääntyi päin ja odotti epätoivon tyyneydellä vainoojiaan. Tunnettua on, että kun nämä jalot eläimet näkevät perikatonsa tulleen, luovat ne metsästäjään niin liikuttavan silmäyksen, melkein niin inhimillisen surullisen, että kovinkin sydän voisi siitä sulaa.