Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Olipa sitten huomentuoppia juotaessa kymmeniä pöytään heittänyt ja siitäkö lie niin puheliaaksi tullut, että oli kertonut alusta loppuun koko tuon kosimaretkensä Annun luo ja puhunut kaikesta, mitä hänelle sillä tiellä oli tapahtunut, niinkuin hiiristä, hevosista ja muista seikoista.
Niin meni sentään vähitellen eteenpäin, vaikka meillä usein oli syytä pelätä että toteutuisi mitä meille oli ennustettu, että nimittäin saisimme viettää yömme istuen kiinni suossa. Vihdoin alkoi yksi hevosista, ja paras sitä paitsi, luopumaan liitosta, sillä sen kaviot olivat alinomaisesta kahlaamisesta tulleet niin aroiksi että se tuskin enää voi jaloillaan seisoa.
Lewenhauptin neroon nähden ei voinut toisin käydä, semminkin kun Sprengtport ja Löfving olivat muassa. Kumpikin oli jo yksistään urostöiden ja voiton takeena. Talonpojat, jotka olivat tuoneet nuo suuret uutiset, olivat tulleet Haminaan saadaksensa maksua armeijalle suoritetuista kyydeistä tahi hevosista, joita oli heiltä otettu.
Oh, veikkoseni, asetuppas minun sijalleni, sanoi muskettisoturi; minulla oli ensinkin niin vietävän ikävä, ja sitten toiseksi, minä en, totta puhuen, ensinkään pidä englantilaisista hevosista. Ja sitten vielä, jos tuntemisesta on kysymys, niin siihenhän satulakin jo riittää; se pistää kyllä huomioon. Mitä hevoseen tulee, me kyllä keksimme jotakin syytä sen katoamiseen.
Niiden joukossa oli Helmikankaan isäntäkin emäntinensä. Pian täyttyi pappilan piha hevosista ja pappilan huoneet vieraista. Kirkossa käskettyin halullisten oli tilan ahtauden tähden astuminen joen rantaan ja niinmuodoin pois pappilan pihasta. Nyt huomasin minä vasta, mitä tuo sana "halulliset" tarkoitti. Halullisten ja kutsuttujen vierasten välillä oli suuri eroitus.
*Rebekka*. Mutta jos erehdyt? Jos tämä onkin vaan hairahdus? Joku Rosmersholman valkeista hevosista. *Rosmer*. Voi olla. Sillä niistä me emme pääse tässä talossa. *Rebekka*. Jää siis, Rosmer! *Rosmer*. Miehen tulee seurata vaimoansa, samoin kuin vaimon miestään. *Rebekka*. Niin, sano minulle *se* ensin. Seuraatko sinä minua? Tai minäkö seuraan sinua? *Rosmer*. Sitä emme koskaan saa harkituksi.
Kummallakin näistä naapuruksista oli erikoiset ystävänsä, jotka olivat muodostuneet kummanki mielipiteiden mukaisiksi, sillä vaikka oltiin kohteliaita kaikilleki ihmisille, veti kumminki kummankin erinkaltainen sisällinen tila saman mielisiä ihmisiä puoleensa, jotka sitten perehtyivät varsinaisiksi, niin kutsutuiksi "pöytä-ystäviksi". Sellaiseksi ystäväksi Niemimäkelään perehtyi Hoitolan Heikki, joka oli iso hevoskauppias eikä milloinkaan miesseuroissa puhunut paljoa muista kuin hevosista.
Mutta miten, Herran nimessä, me sitten tullaan toimeen täällä Rosmersholmassa, kun neiti on poissa? Ja pastori-raukallakin oli niin hyvät oltavat. *Rebekka*. Niin, mutta minä olen tänään ruvennut pelkäämään, matami Helseth. *Matami Helseth*. Pelkäämään! 'sus siunatkoon, minkä tähden? *Rebekka*. Luulen nähneeni vilauksen valkeista hevosista. *Matami Helseth*. Valkeista hevosista. Ihan päiväsydännä.
Silloin näki hän luulonsa toteutuvan; tie, jota myöten vaunut olivat kiitäneet näkymättömiin, kulki metsän ympäri. Athos noudatti vähän aikaa tätä tietä, silmät maahan luotuina; pienempiä veripilkkuja haavasta, jonka oli saanut joko vaunuissa ollut lakeija, taikka joku hevosista, näkyi pitkin tietä.
Matkalla oli puhuttu yhtä toista talojen varallisuuksista, hevosista, lehmistä, mutta pisimpänä keskustelu-aineena oli ollut "nuorten tulevaisuus". Siinä asiassa mitä toinen sanoi, niin toinen oli valmis myöntämään. Mutta kun herastuomari arveli, että vanhempien pitäisi nuoria pakoittaa, jolleivät ne huomaisi omaa etuansa, niin Antti Salminen ei virkkanut siihen mitään.
Päivän Sana
Muut Etsivät