United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muuttuneella äänellä: Urmas! URMAS Peräytyy kauhistuneena taapäin, kohottaa torjuvasti kätensä: Mitä...? Nousevatko kuolleet haudoistaan...? MERTSI Hiljaisen läpitunkevasti: Ei, vaan elävät, jotka ovat yksinäisyydessä odottaneet hetkeänsä. URMAS Yhä kauhuissaan: Mitä tahdot minusta, Mertsi...? MERTSI Tahdon sinut siirtää puoli ihmis-ikää takaperin.
Sillä aikaa kun tämä lentelee kukissa, valmistaa ja varustaa kennoja, ne odottavat kärsivällisesti hetkeänsä. Mutta niin pian kun muna on munittu, ne syöksyvät kaikki sen päälle, ja viaton Colletis sulkee huolellisesti runsailla ruokavaroilla varustetun kennon, aavistamatta, että se samalla siihen sulkee sikiönsä surman.
Näitten kehien kaikkein pyhimmässä näemme vihdoin kolme, neljä, kuusi tai kaksitoista verrattain laajaa, umpinaista linnaa, joissa nuoret ruhtinattaret, jonkunmoiseen käärinliinaan verhottuina, kalpeina ja liikkumattomina, pimeydessä elätettyinä odottavat hetkeänsä.
Ja pistäen päänsä ulos akkunasta: »Nyt hurjimus laukkaa täyttä karkua! Pidelkää kiinni nyt! nyt mennään hirvittävää vauhtia! Katsokaa, katsokaa, kuinka se sähisee ja räiskyy ja kiitää kuin vimmattu! Koko maailma lentää taaksepäin!» Ukko Witt istui onnettomana odotellen viimeistä hetkeänsä. Hän risti kätensä ja sanoi Swartille: »Herra Jumala, naapuri Swart! Kunhan se peto vain ei pillastuisi!»
Natty tarttui ystävänsä kylmään käteen ja katseli kauan ja miettiväisesti hänen kasvojansa, sanaakaan virkkaamatta. "Nyt on kaikki loppunut," sanoi hän viimein surullisesti. "Hänet on tuomitseva hurskas tuomari eikä uusien oikkujen ja aikain mukaan tehdyt lait. Ihmisen täytyy odottaa viimeistä hetkeänsä Jumalan tahdon mukaan, mutta minun täytyy kuitenkin tunnustaa että alan kyllästyä elämään.
Ei ole niinkuin vedenputous on niinkuin lähestyisi kaukaa tuhat putousta yhteen viskautuneina. Mutta ei se pauhu tiedä vedestä. Se on kivisen kaupungin pauhu kuivalla maalla, jonka päivän pouta on kuumentanut eikä viileä yö vielä jäähdyttänyt. On niinkuin koko ihmiskunta olisi päiväisen elämänsä hikiset mietteet heittänyt ja humalan houreessa viimeistä hetkeänsä viettäisi.
Hän oli niin sydämellisen lempeä ja kaunis katsella; hänenlaistaan emme enää ikinä saa. Mutta me olemme kaikki viheliäisiä ihmisiä. Ei kenkään tiedä aikaansa eikä hetkeänsä, milloin Herra meidät kutsuu. Eukkoparka! Onko tyttärenne kuollut? Muistaakseni hän meni manalle jo neljä vuotta sitten. Vanhus ei virkkanut mitään.