Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Mutta uskoni varsinaisiin elämän tavoitteluihin, siihen, että minun täytyi kilpailla hyvätuloisiin paikkoihin päästäkseni, että minulla täytyi olla vireellä joka jänne, hereellä joka hermo voidakseni valppaasti valvoa etujani ja pitää puoliani tässä kilpailussa, se usko oli yhtä horjumaton aina. Näitä asioita olisin voinut panna kysymyksenalaisiksi yhtä vähän, kuin väittää valoa pimeäksi.
Vieraat vanhemmat siunaavat häntä lastensa hyväntekijänä, ystävänä, oma perhe pettää, polkee . Mutta tuoltahan kylä jo näkyy! Neiti Toll alkoi kulkea melkein juoksujalkaa. Hänen poskillaan paloi tuskan puna, ja joka hermo näytti jännittyneen. Toinin täytyi työntää kaikki syrjään ajatellakseen vain miten olla avuksi. Kylän keskellä näkyi se pieni majatalo, josta viesti oli tuotu.
Minä huomasin pian, että minun oli yhtä mahdoton nukkua, kuin sulkea silmäni. Minä olin varsin hereilläni mutta minulla oli ankara kuume. Jokainen hermo ruumiissani vapisi, kaikki aistini olivat luonnottomasti vireillä. Minä heittäisin ja käännyin sinne ja tänne, koetin kaikenmoisia asemia ja siirryin yhtämittaa vuoteen kylmimmille kohdille, mutta aina turhaan.
Kerttu ihaili rajattomasti vapaaherrattaren hienoa olentoa ja koetti sentähden itse puolestaankin olla tälle niinpaljon kuin mahdollista mieliksi käytöksensä hienoudessa ja arvokkuudessa. Hänessä oli jokainen hermo jännityksissä, kun hän virsikirjaa piteli. Vapaaherratar ihastuikin Kerttuun ja vihdoin meni tuttavuus niin pitkälle, että se kutsui Kertun luoksensa yksityisille hartaushetkille.
Hän sanoi sen tyynesti, koruttomasti. Mutta siinä tavassa, millä hän sen sanoi, oli niinkuin kaikilla, jotka uskovat ja siitä elävät eivätkä kaipaa muuta eivätkä tunnusta muuta, kätkettynä itsepintainen, järkkymätön vakaumus: "Koska minä uskon, niin se toteutuu." Siinä oli nähtävästi koko hänen elämänsä hermo. Sallikaa minun! sanoi hän, nähdessään minun aikovan nostaa reppua selkääni.
Vieläkin luuli Ellen että oli ajettu Andreaksen yli. Toinen käsi putosi raskaasti Andreaksen silmien edestä ja nämä silmät eivät enää tuijoittaneet Elleniin ihastuksesta loistaen, kuinka hyvin Ellen muistikaan sitä silmäystä, vaan kammolla semmoisella, että Ellen vetäytyi pois ja jok'ainoa hermo hänessä vapisi. Tuokaa hänelle vettä! huusi hän.
Päivän Sana
Muut Etsivät