Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025


Tuokiossa olivat ryntääjien joukot jälleen kokountuneet talon ympärille, ja nyt ei enää ollut mahdollista päästä heistä vapaaksi ilman veristä taistelua. Emmerich ja Herkules luulivat vihollisen kohta ryntäävän ja ottivat aseet käteensä, puolustaaksensa edes omaa henkeänsä.

"Sinä olet toki ymmärtävä mies", sanoi Katru ja veti syvään henkeänsä, ja hänen sydämensä sai täydellisen rauhan, varman voittonsa vuoksi miehensä ylitse. Koska kertomukseemme astuu esille kolme merkillistä henkilöä, niin on tarpeellinen heidän kanssaan tutustua jo ennakolta, että tapausten juoksussa heidät paremmin käsittäisimme.

Häpeä on anelemalla elättää henkeänsä tuommoisen miehen, jolle Jumala on uskonut noin uljaan ruumiin, yhtä häpeä on myös hänelle ilmaiseksi mitään antaa. Rupea työhön tunkion perustuksella, niin saat estelemättä ruokaa', sanoi isäntä painawasti ja aina muistan nuo hänen oikeutetut sanansa.

Vieroittaaksoen itsestänsä kansan raivoa syytti hän Roomassa eläviä, väärin käsitettyjä kristittyjä, joita ihmisjoukon mieliksi sitte hirveästi mestaeltiin. Erään hänen henkeänsä vastaan tehdyn salaliiton ilmi saaminen antoi aihetta uusiin verinäytelmiin; silloin joutui Neron epäluulojen uhriksi myöskin hänen opettajansa, viisas Seneka.

Nuorukainen oli tullut totiseksi ja kysyi: "Etkö pidä ollenkaan mahdollisena ystävyyttä meidän ja heidän välillänsä?" "Ei voi rauhaa syntyä Gautin poikien ja etelän kansan välille! Mies tulee lohikäärmeen kultaluolaan ja painaa lohikäärmeen pään maahan rautakädellä. Lohikäärme kerjää henkeänsä. Mies säälii hänen kiiltäviä suomuksiaan ja sallii silmänsä hekkumoida luolan aarteissa.

Tuo suuri, lämmin sydän sykkii taas meidän joukossamme! T:ri Luther asuu taas levollisesti Augustinin-luostarissa, jonka hän jätti vuosi takaperin, Wormsiin lähteäksensä. Mitä muutoksia siitä ajasta! Hän jätti meidät kesken kyyneliämme ja turhia rukouksiammme, ettei hän uskoisi kallista henkeänsä sille petolliselle suojeluskirjalle, joka oli kietonut Johan Hussin martyri-paaluun.

Tosin emme peljänneet niin paljon itsemme, kuin kuninkaan tähden, ja parooni Fabricius lankesi hänen eteensä maahan ja rukoili häntä, ett'ei hän tarpeettomasti uhraisi henkeänsä. Tulipa jo hänen hovi-saarnaajansakin ja otti pyhän raamatun avuksensa, estääksensä häntä antaumasta niin suureen vaaraan. Mutta Kaarle kuuli kaikkea kylmä-kiskoisena.

Useita kertoja on hänen ja muitten Wittenbergin tohtorein onnistunut muutamilla tyvenillä ja totisilla sanoilla rauhoittaa ja hajottaa kapinallisia talonpoikaisjoukkoja, jotka olivat kokoontuneet moniin tuhansiin asti. Mutta nämät ajat ovat todella katkerat hänelle. Talonpojat, joita hän säälii, ja, koska hän säälii, nuhtelee, huutavat, että hän on pettänyt heidät, ja uhkaavat hänen henkeänsä.

Jokainen lahko vaan itseänsä kehuu. Siksipä ovat kaikki menneetkin hajalle kuin sokeat palikat. Uskoja on monta, mutta henki on yksi. Sinussa, ja minussa, ja hänessä. Siispä jokainen uskokoon omaa henkeänsä, ja niin tulevat kaikki yhdistetyiksi. Jokainen pitäköön kiinni omasta itsestään, ja kaikki tulevat yhdeksi.

Hänen henkeänsä rupesi ahdistamaan ja hän ryki kovasti. Minua hämmästytti hänen selkeät ajatuksensa asioista, joista minä olin joskus vaan vilauksella aavistanut. Vävyni nosti minulle tuolin sängyn luo jalkapuoleen. Hän ja tyttäreni jättivät meidät kahden. Juttelimme paljon uskonnon-asioista myöhäiseen yöhön asti.

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät