United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kerran uskalsi hän sanoa minulle: Juliana, muista, miten kävi äidillesi! Tuo inhoittava, miten uskalsikaan hän noin puhua äidistäni! Ainoastaan te, kreivi Bernhard, olette osoittanut minulle ystävyyttä ja hellyyttä olen nähnyt sen silmistänne, sielumme ovat jo kauan ymmärtäneet toisensa, vaikkakin velvollisuudentunto on estänyt teitä mitään ilmaisemasta.
Olihan erinomainen nautinto että, sitte kun oli viettänyt neljä vuotta mitä yksitoikkoisinta maailmasta eroitettua elämää, yhtäkkiä tulla iloisten juhlien pyörteen keskukseen, saada puhella etevien henkilöiden kanssa sekä saada vastaanottaa paljo niin miksi en sanoisi sitä ihailua ja hellyyttä.
Näin puhuessaan runoilija oli muodoltaan ikäänkuin kirkastunut. Ylevä surumielisyys kuvasteli hänen kasvoillansa; hänen suuret, avonaiset silmänsä säihkyivät omituisella valolla. Hänen huulensa, täynnä hellyyttä, näyttivät hymyilevän tuolle salaiselle nä'ylle, jonka hänen sydämmensä oli esiin loihtinut. Ludovik XI mietti hetken.
Tiesikö se niistä »tulisuudelmista», jotka hän painoi Emilien huulilleen sulkiessaan hänet syliinsä, tuhansia kertoja hokien sanoja: »Armaani! Armaani!» Kuuliko se sitä värisevää hellyyttä hänen äänessään, kun Emilie matkusti pois rankkasateessa, ja tukahdettu huudahdus »Lapsi raukkani!» pääsi hänen huuliltaan?
Ne kohtelevatkin häntä, senvuoksi holhouksenalaisena äitinä. Ne tuntevat häntä kohtaan rajatonta ja sankarillista kunnioitusta ja hellyyttä. Häntä varten erotetaan puhtain, erityisesti valmistettu ja miltei kokonaan sulattavaksi kelpaava hunaja.
Tyttö oli kuin olikin sukua lapsuuden muiston kanssa, ja ylläpiti tavallansa hänen silmäinsä edessä kovaa elämän päämaalia ja tämä miellytti häntä enemmän; mutta samalla aikaa vastaanotti hän nuorikon lapsellista hellyyttä, ja ikäänkuin kääriytyi siihen suojellakseen itseään tytön kylmyyttä vastaan.
Heikin poistuttua jäi Eevi yksin käsitöineen Viljon kätkyen viereen. Hänen ajatuksensa olivat yhä kotona-käyntiin kiintyneet, ja kuva toisensa jälkeen syntyi siitä hänen mielessään. Hän tulee kotiin ensi kertaa nuorena rouvana. Viljo käsivarrellaan astuu hän vaunuista. Portailla seisoo isä avosylin heitä odottamassa. Sitten tulee äiti, äiti, joka kirjeissään on ollut niin hellä ja herttainen. Nyt, kun Eevi itse tietää äidin tunteet, ymmärtää hän paremmin omaa äitiäänkin, ja hänen käy sääli häntä muistaessaan heidän entistä epäsopuansa. Nyt koettaisi hän antaa hellyyttä sitä enemmän. Entä sitten, kun pappilaan tulee vieraita? Eevi oli jo kaikkea näkemässä ja kuulemassa. Kaikki tahtovat he Viljoa nähdä, ja kaikki häneen tietysti ihastuvat. Eeviä sanovat he laihtuneeksi, eikä se tee mitään. Mutta hänen pukunsa ei ole kunnossa. Hattu on vanhanaikainen, eivätkä vaatteet käy hänelle hyvin. Heikille ei ole siitä puhumistakaan mutta kotona ehken asia korjautuu.
Mutta ylimääräisen professorin ystävyys liikutti pikku-veljeä niin sanomattomasti. Hänessä piili niin suuri määrä hellyyttä, jonka piti päästä puhkeamaan, ja muuta esinettä hellyydelleen hän ei nyt löytänyt kuin toisen suuren veljensä.
Aini, niin enköhän minäkin kerran voi jotakin toimittaa kansani siunaukseksi. Olen varma siitä, ja tahdon sinua auttaa, Arvi, kaikessa elämäntyössäsi, sanoi Elsa hiljaa. Aini huomasi hellän vivahduksen Elsan äänessä ja katsoi ylös. Siinä istui kalliolla Elsa hehkuvin poskin ja silmät niin loistavan kirkkaina. Ja hänen vieressään istui Arvi, täynnä hellyyttä katsellen häneen.
Sitte puhui Olavi ainoa lause, minkä hän koko aikana puhui: »Ei, me emme voi mitään paeta! Kaikki tapahtunut merkitsee meidät sinetillään ja seuraa kuin näkymätön varjo jälkiämme, ja yllättää meidät kerran, missä tahansa olemmekin sen minä olen saanut viime aikoina kyllin kokea.» »Oletko sinäkin...?» Ja hän tunsi taasen sanomatonta hellyyttä ja lähenemisen tarvetta.