Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. lokakuuta 2025
Heikki Kontio oli höröstänyt korviaan, kun kuuli arvannostosta mainittavan. Hänkin oli jäänyt pois kutsunnasta. Tosin se oli tapahtunut enemmän kauppiaan kehoituksesta kuin hänen oman vakaumuksensa tähden, siitä yksinkertaisesta syystä nimittäin, ettei Heikillä ollut näistä asioista mitään varmaa vakaumusta. Edesvastuu oli hänen mielestään siis kokonaan kauppiaan.
Hän lähti nyt juoksemaan kadonneen matkustajan jälkeen. Hän ei enää pelännyt kääseissä istujaa. Heikillä oli, sen mukaan minkä hän muisti, nyt ensi kerta vastoinkäyminen elämässä kohdannut. Se koetus kävi kipeästi häneen. "Ja kumminkin tein minä oikein, aivan oikein" sanoi hän itselleen. Kun hän tuli Mannilan kestikievariin, oli herra jo aikaa sieltä lähtenyt.
Kyläläisetkin näkivät, mitenkä Hoitolan Heikin ja Metsälän Mikon käypi, sentähden ei heitäkään haluttanut auttaa heitä. Mikäpä siinä oli Hoitolan Heikillä ja Metsälän Mikolla neuvona; töiden ja toimien hedelmät alkoivat ruveta näkymään.
Iso oli ilo Repolassa, kun Heikki tuli terwennä kotiin. Wielä isommaksi tuli se, kun saatiin tietää, että Heikillä oli ollut niin alttiiksi antautuwainen ja uhrautuwainen hoitajatar. Heikki oli koko kuwauswoimansa kywyllä sen wanhemmilleen selittänyt, wieläpä hän selitti hoitajattarensa kauneuden ja jalon luonnonkin, niin hywin kuin taisi. Miksikä niin?
Mattu oli nähnyt sotaa ja saanut sen takia kärsiä, nyt hän tunsi mielensä levottomaksi poikien puolesta. Ja vielä ikävämmäksi kävi hänen mielensä, kun Yrjänäkin alkoi varustautua. "Heikillä ei ole pyssyä", sanoi tämä; "hän saa jäädä kotiin". Reippain mielin ja täydet eväskontit selässä lähtivät suomalaiset torjumaan norjalaisia. Matti kulki edellä ja niin tultiin hänen kotiinsa.
Provasti näki, että Heikissä uinahteli kyky ja äly, jotka, jos ne heräisivät, hänestä tekisivät oivan miehen; ja hän rupesi näitä Heikissä salautuvia omaisuuksia kehittämään. Hän huomasi Heikillä halua tietoihin ja hän käytti aina tilaisuutta virittääkseen tätä halua. Auttajana hänellä tässä oli Liina, joka raittiilla iloisuudella elähytti Heikkiä.
Katvelan Matin hevoskululla käytti Perttu itse pieniänsä kasteella ja pistäytyi sillä tiellä puodissakin pitkistä ajoista. Siellä sai hän kuulla mökkinsä jo olevan kuulutetun huutokaupalla myytäväksi. Korpelan Heikillä oli näet vanha tuomio Pertun päälle. Sen oli nyt Heikki hätäpäissään parista jauholeiviskästä siirtänyt kirkonkylän upporikkaaksi sanotulle kauppiaalle.
Tiesihän Liisa, että Heikillä oli suuria ajatuksia ja että hänen työnsä tulisi tarkoittamaan jotakin, jota he eivät kotona ymmärtäneet. Ja olihan siitä ennenkin ollut puhetta heidän keskensä. Mutta Liisa oli tähän asti luullut, että kaikki se tulisi toimeenpantavaksi täällä kotona.
Hupaista oli hänen etenni nähdä, miten pieni apina naurettavalla tavalla kiitti, kun joku hänelle lantin antoi. Jos Heikillä olisi lantteja ollut, olisi hän ajattelematta antanut ne marakatille; mutta kaikeksi onneksi ei hän vielä ollut kyytiä kulettanut, ja senpä tähden oli kukkaronsa, minkä hän Liisalta oli saanut, ihan tyhjä; muuten tiesi miten olisi kyytirahojen käynyt.
Hoitajattarella oli tieto, ken hänen hoidettawansa oli, mutta Repolan Heikillä ei ollut wähintäkään tietoa, ken hänen hoitajansa oli. Sairas oli walweella, waikka wielä heikkona.
Päivän Sana
Muut Etsivät