United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sano minulle suoraan, keneksi sinä luulet minua? kysyi hän. Kaikkien oikeauskoisten hallitsijaksi, vastasi orja, eikä hänen kasvoissaan kuvastunut mitään muuta kuin kaikkein syvintä kunnioitusta. Ja lakkaamatta kumartaen hän astui takaperin takaisin paikallensa. Mutta Hassan suuttui, kun hän ei voinut hallita tätä ihmeellistä mielikuviensa leikkiä, jonka vallassa hän luuli olevansa.
Kun ateria oli loppunut, niin Kuutar antoi merkin toisille orjille, ja nämä kiiruhtivat heti esille kantaen kultaista pesuvatia ja kukkasellista silkkipyyhettä. Abu Hassan kasteli kätensä vedessä, pyyhki ne silkkiliinaan ja nousi ylös. Heti soittokunta alkoi soittaa marssia. Viereisen huoneen ovet avattiin selkoselälleen ja nuo seitsemän neitosta saattoivat Abu Hassanin sinne.
Kalifi Harun al Rashidin aikana eli Bagdadissa kauppias, joka oli hyvin rikas ja hyvin itara. Hänellä oli yksi ainoa poika, jonka nimi oli Abu Hassan. Häntä kasvatettiin hyvin ankarasti.
Abu Hassan mittaili häntä kiireestä kantapäähän saakka, ojensi itsensä suoraksi ja teki kopean liikkeen kädellänsä. Keneksi luulet minua, koska uskallat täten minua kohdella? kysyi hän. Keneksikö luulen sinua! toisti äiti. Kukapa muu sinä olisit kuin minun rakas poikani, Abu Hassan? Mutta silloin Abu Hassan vimmastui. Mitä sinä uskallat väittää? huusi hän.
"Porteilla; käsivarttani pakottaa tappelusta. Herra on jättänyt heidät käsiimme. Jospa vaan tapaisin heidän päällikkönsä!" "Käänny tänne, verikoira, hän on tässä", huudahti Hassan Subah. "Pois, Abner, tämä asia on minun." "Ruhtinas, te olette jo surmanneet tuhansia." "Ja Abner kymmeniä tuhansia. Eikös niin? Tämä asia koskee vaan minuun. Käy päälle, Turkkilainen." "Sinäkö Alroy olet?"
Mutta oliko tuo nyt laita, että hänet jätettiin näin yksin. Ja hän alkoi huutaa niin kovaan kuin hän jaksoi: Giafar! Mesrur! Missä te olette? Kiiruhtakaa tänne! Kalifi ja Giafar olivat pakahtua nauruun esirippunsa takana. Mutta kun Abu Hassan ei lakannut huutamasta, vaan oli herättää kaikki naapuritkin melullansa, niin hänen äitinsä meni hänen luokseen ja kysyi mitä ihmeen peliä hän piti.
Lemmon pahasti kävi! huudahti yksi upseereista; mitä olis kapteini sanonut jos joku olis hänelle ennustanut että hän oli antava kameelin-ajajan surmata hänet? Hassan veikkoseni, vastasi nuorin seurassa, yhden surma toisen leipä. Kun ei nyt kapteinia enää olekaan, päällikkyys tulee meille. Aivan oikein, Mohamed, vastasi Hassan, mutta kuka meistä saapi sen?
Heidän käyräsapelinsa sälähtivät yhteen, ja Hassan Subah'n säilä särkyi palasiksi. "Se, joka myi tämän miekan minulle, sanoi, että se oli tenhottu, ja ettei kukaan muu kuin joku kalifi voisi sitä särkeä", lausui Hassan Subah. "Hän oli valehtelia." "Lienee kyllä ollut", sanoi Alroy ja löi Seldshukin maahan. Abner oli karkoittanut hänen kumppaninsa.
Hän päätti sanoa heille tulleensa perin köyhäksi ja pyytää heiltä apua, niin silloin äiti saisi nähdä, etteivät he olleet unohtaneet häntä. Abu Hassan läksi lähimmän ystävänsä luo, mutta tämä vastasi, ettei hän tällä kertaa voinut häntä auttaa, sillä hän oli itsekin rahapulassa. Ja kuitenkin Abu Hassan näki suuren kasan kultarahoja pöydällä.
Hyvä, sanoi Abu Hassan. Minä näen, että tunnette minut. Kiitos viimeisestä. Tarkoitan sitä kertaa, jolloin te ajoitte minut ulos ovesta. Armoa, armoa, armoa! huusivat kaikki ystävät maatessaan valtaistuimen juuressa ja vapistessaan kuin haavan lehdet. Niin, sanoi Abu Hassan, tiedänhän minä, ettei teidän tarkoituksenne ollut olla epäystävällisiä vanhalle ystävälle. Te laskitte vain leikkiä.