Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Sitten Maija aukasi pullonsa, pisti sinne kynänsä, alkoi sivellä isännän selässä mustanpuhuvina möllöttäviä pitkähaavaisia sarvien sijoja ja rukoilevalla tavalla harvasteeseen luki: Neitsyt Maaria emonen, Rakas äiti armollinen, Käy kipeät voitamahan, Vaivat vaikahuttamahan, Tuo'os tuolta voitehia, Päältä taivosen yheksän.
Ulkona pauhasi myrsky, telmi ja ryski. Kolme vuorokautta tuuli yhtä pohkaa. Puolipäivän ja sydänyön aikaan se vähän laantui, vaan ei niin paljoa, että olisi kyetty liikkeelle. Ei auttanut oulumiehillä muu kuin odottaa ja odottaessaan syödä ja nukkua. Neljäs vuorokausi oli kulumassa. Puolipäivän aikana purkausi tuulemaan niin rajusti, jotta eipä koko aikaan niin. Sitte se heitti. Se oli ainoastaan lyhyt puuskaus, viimeinen hyökkäys, jonka jälkeen se masentui, ja siitä se laantui laantumistaan. Heti puolipäivän jälkeen oli jo melkoisesti tyyntynyt. Viiri harvasteeseen vain kääntelihe ja kääntyessään vingahti. Metsäkin oli lakannut tohisemasta ja puunlatvat vitkalleen vain huojuivat. Vaahtopäiset aallot
Ei mitään tehtyä, ei mitään haettua ja keikailevaa, ei teennäisesti kylmempää ja arvokkaampaa kuin mitä hän itsekään on. Kun hän kirjoittaa, niin on kuin hän istuisi ja juttelisi pirtin lasin alla penkillä, piippu hampaissa, kyynärpää polvien varassa, harvasteeseen, perinpohjaisesti, kuulijakuntana sama Suomen kansa, joka tuvassa asuu ja tuvan täyttää.
Sen sanottuaan herrat venäjänkieltä harvasteeseen läiskäytellen lähtivät kuin metsittyneet sonnit paksusammalista rämettä jälekkäin kävellä vöhlistämään tunturille päin. Ja kohta linjanaukon perältäkin lakkasi kirveitten lätinä ja puitten kaatumisen räiske kuulumasta. Yksi ja toinen taakkaselkäinen mies ilmestyi rajalle matkaten tunturia kohti.
Ruunikko oli pitkällään piltossaan, kieli ulkona suusta, silmät pahasti väännyksissä ja tajuttoman näköiset. Maha oli kohistunut ja hirveästi tuskitellen pieksi hevonen jalkojaan ja päätään lattiaan ja kamalan voimakkaasti aivan mahan pohjasta asti puhalteli harvasteeseen korahtavia henkäyksiä ja sieramista roiskahti punanen veri jokaisella huokauksella. Tätä seisattui katsomaan Hanna.
Kaksikymmentä on näitä oikeaa selkäsarvea, vaan pannaanhan ne, mitkä on. Noin vaan harvasteeseen kahden puolen selkärangasta moksautellaan. Niin saadaan nähdä, että hyvä tulee... Kas niin! Riittihän niitä, kun riittikin, ihan tarpeen teoksi. Jos enempi, niin liiaksi.
Soipi milloin harvasteeseen, milloin nopeasti laidasta laitaan, milloin läpäten kuin tanssin tahdissa, kuin polkan tahdissa. Mutta eihän kuka voi ajaa kirkonkello aisassa! Kenen aisa se semmoisen kellon kestäisi! Ei se ole oikea ajaja ... muu ajaja mikä lie ... ja mikä lie tuo säppikin kuun ympärillä...
Päivän Sana
Muut Etsivät