Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Ymmärrettekö sen, ja vieläkö epäilette ukkosen pystyvää voimaa? Salama oli käynyt Harry Drakeen, kuten Pitferge väitti. Laivan lääkäri sitä vastoin selitti jälestäpäin, että joku verenpesä oli särkynyt onnettoman rinnassa. En tiedä miten lienee olla, mutta varma on, että meillä silmäimme edessä oli pelkkä ruumis. Neljäsneljättä luku.
Ja kuules, Harry, sinunkin täytyy opetella käyttämään itseäsi vanhan, vakaantuneen aviomiehen tavoin. Varokaamme ett'eivät ihmiset oitis huomaa, että olemme vastanainut pariskunta." "Tuleeko minun kääntää selkäni sinulle ja lukea sanomalehtiä? Olen huomannut, että monet naineet miehet tekevät siten."
Mikä sen nuoren tytön nimi oli? kysyin minä kapteini Archibaldilta. Ellen Hodges, vastasi hän. Ellen? Tämä nimi hoksautti minua niistä kirjaimista, jotka Fabiani oli luullut näkevänsä laivan vanavedessä. Ja mikä oli sen naisparan miehen nimi? kysyin vielä kapteinilta. Harry Drake. Drake! sanoin minä, mutta onhan se mies täällä laivassa!
Mutta tässä oli eri kohta. Riita oli silminnähtävästi etsitty, haluttu. Loukattu oli niin sanoakseni vaatinut loukannutta, ja mietteeni jäivät aina samaan päätökseen, että käsikähmä oli välttämätön Fabianin ja Harry Draken välillä. Samalla täyttyi kansi kävelevillä parveilla; nämä olivat niitä oikea-uskoisia sapatin harrastajia, jotka nyt palasivat jumalanpalveluksesta.
Melkoisia summia uskallettiin ainoastaan kilpailevain ulkonäön nojalla. Huolekseni näin minä Harry Draken sekautuvan näihin valmistuksiin, puhellen ja väitellen äänellä semmoisella, ettei sanan vuoroa ollutkaan. Onneksi Fabiani ei näyttänyt pitävän kaikesta tuosta melusta juuri mitään, vaikka oli pannut muutamia puntia altiiksi hänkin.
Harry sitä vastaan höystöttää puhettansa kaikenmoisilla, jotenkin törkeillä kirouksilla ja keskeyttää useasti ei ainoastaan minun, vaan myöskin orpana Ewelynin puhetta. Hän on ilman sitä niin vallaton ja rohkea minun parissani, kuin olisimme nähneet toinen toisemme lapsuudesta asti.
"Mutta, tiedäthän Harry, että me emme aina voi ajatella aivan samoin jokaisessa eri asiassa." "Silloin keskustelemme asiasta, ja se, joka esittää parhaat syyt puolustukseksensa, vallitkoon. Olkaamme niinkuin kaksi hyvää ystävää, jotka kokevat edistää jotakin pyrintöä; tutkikaamme asiaa joka kannalta, siten saapi väliin toinen, väliin taas toinen asian oman mielensä mukaan."
Hän! jupisi hän, mutta pudisti samalla päätänsä ja lisäsi: Mikä näön harhaus! Kapteini Corsican otti häntä kädestä kiinni. Tule Fabiani! tule sanoi hän ja vei onnettoman ystävänsä sieltä pois. Kahdeskymmenes luku. Corsican ja minä emme tainneet enää epäillä; se oli Elleni, Fabianin morsian, Harry Draken vaimo. Sallimus oli siis saattanut heidät kaikki samaan laivaan.
Se oli Elleni, jota Harry Drake vei muassaan Amerikan manterelle ja joka vielä sai seurailla häntä hänen seikkailija-elämässään. Synkeä tuli vilkastutti kapteinin silmät, kun hän ajatteli tuota viheliäistä, ja minäkin tunsin sydämeni tutisevan vihasta, mutta mitäpä voimme hänen miestänsä vastaan? Emme mitään!
"Luulenpa, että meidän täytyy panna Harry kouluun", lausui eräänä päivänä äiti isälleni, kun olin hänelle puhunut siitä ikävyydestä, jonka yksinäisyys minulle saattoi. "Poika parka on niin yksin täällä täysikasvuisten joukossa". Minä menin siis kouluun, puhdas esiliina rinnoillani, rihveli-taulu kainalossa ja pieni koppa käsivarrella, jossa oli aamiaiseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät