Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. marraskuuta 2025
Huomattavissa oli vaan toiselta puolelta pelon hillitsemää vihaa ja toiselta oman ylevämmyyden ja vallan tunto. Nehljudofin oli vaikea kuunnella tätä kinaa ja hän koetti palata asiaan: määrätä hinnat ja maksuajat. Niin, miten nyt siis päätätte maan suhteen? Haluatteko te? Ja minkä hinnan määräätte, jos koko maa tulisi annetuksi? Jonka on tavara, se määrää hinnankin. Nehljudof määräsi hinnan.
Haluatteko? sanoi hän tarttuen hopeiseen spriikannuun ja merkillisesti jäykistäen pikkusormensa ylöspäin. Hänen kasvonsa kävivät totisiksi ja surullisiksi. Minun on aina hirmuista, tekee joskus ihan kipeätä ajatella, että ihmiset, joiden mielipidettä pidän arvossa, eivät tee eroa minun ja sen aseman välillä, jossa olen. Hän oli melkein valmis itkemään sanoessaan viimeisiä sanoja.
Koko taipaleella en vaihtanut pojan kanssa luotuista sanaa, sillä minulla ja pojalla mahtoivat olla erinkaltaiset ajatussuunnat. "Haluatteko käydä lämmittelemässä, sillä tässä on kotini," kuului äkkiä, ja kun katsoin kyytipoikaa silmiin, huomasin häneltä tämän äänen lähteneen. Pojan ääni kuului korviini niin onealta, että oikein säikähdin sitä.
Taivaallista isää kiittäen, nosti äiti kätensä ylös ja laski ne siunaten poikansa pään päälle. "Olet hyvä, ahkera lapsi", sanoi hän. "Olet lohdutukseni, tukeni tässä kurjuuden laaksossa! Jumala sinua siunatkoon!" "Georg!" huusi eräs raukea ihmisääni. Nuorukainen hypähti ylös ja tuli sairaan maalarin vuoteen ääreen. "Haluatteko jotakin, isäni?" kysyi hän leppeästi: "Täällä olen."
SIRA VILJAM. Herra, ajatelkaa taivaallisia! NIKOLAUS PIISPA. Minulla on aikaa; aamupuoleen, arvelee Sigard mestari SIRA VILJAM. Herra, herra! Niin, pane lakki tuohon, se on liian raskas; anna minulle sauva käteen; kas, nyt olen varustettu. Piispa! Paha henki ei nyt uskalla minuun ruveta! SIRA VILJAM. Haluatteko muuten jotakin? NIKOLAUS PIISPA. En.
Haluatteko mitään? sanoi nainen, ja hän tarjosi minulle jotakin juotawaa. Kieleni ja sydämmeni oli niin kuiwa että luuli niiden pakahtuwan; minä join hywän siemauksen, sitten waiwuin taas alas. Wiikon päiwät olin minä maannut niin sanottiin kun minä toinnuin täydellisesti. Ensimäinen kysymykseni oli taas Heikin perään.
Minä en ota häntä vastaan. Seisokoon siellä, kunnes menee. Kamreeri aikoi painaa oven kiinni, kun näki saliin tulevan pikku poikansa, menossa ulos, tervehtivän vierasta, iskevän kantapäänsä yhteen ja kumartavan, niinkuin hänet oli opetettu. Haluatteko tavata isääni? Minut on jo ilmoitettu, luulen. Vai niin, hän tulee kai pian, tehkää hyvin ja istukaa. Poika kuului menevän.
Haluatteko jotakin vielä suurempaa, vielä ihanampaa, niin sanokaa, ja kiitollinen Aurora Königsmark on valmis palkitsemaan ritarillisen palveluksenne kunnioituksellaan, ihailullaan, ikuisella ystävyydellään...
Päivän Sana
Muut Etsivät