United States or Kiribati ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänen tunteensa isänmaata kohtaan tarkoitti ikäänkuin jotakin ääretöntä, hämärää, selittämätöntä: hän ei voinut rakastaa tuntematonta maata tai pääkaupunkia, joka hänestä oli tyhjä nimi; eikä hän ymmärtänyt mikä vaara uhkasi isänmaata, eikä hänen tehnyt mieli vuodattaa vertansa sellaisen asian hyväksi, joka oli hänelle tuntematon.
Jotakin outoa, käsittämätöntä juhla-aamun hämärää tunsi silloin torpan väki ilmassa ja ajatus herruudesta haipui siksi kertaa nuoren Aatamin mielestä, koska hän kirkassilmäisesti uuteen vaikka tosin käsittämättömään toivohon virkosi.
Seuraava, hänen huomiotaan enemmän herättävä keskustelu Ramornyn kanssa oli kuitenkin hänen mieltänsä niin syvältä liikuttanut, että siitä oli jäljettömäksi haihtunut kaikki, mitä hän oli saanut kuulla murhamiehen verityöstä, paitsi sitä hämärää muistoa, että joku oli tullut murhatuksi.
Ei, siinä on jotakin vierasta: epäselvää, hämärää», ajatteli hän muistaen monta kertaa ennenkin eläessään aikoneensa evankeliumia lukea, mutta aina saaneensa kylläkseen tuommoisista epäselvyyksistä.
"Sinä" hänen huuliltaan se kaikui niin leppeästi! ja oli hänestä niin vaikeata! Ja Roosa hymyili itsekseen kuin onnellinen leikittelevä lapsi ja tuli sitte äkkiä vakaiseksi. Isä katsoi vielä samalla hiljaisen murheellisella tavalla illan hämärää. Roosaa alkoi värisyttää. Hän oli iloinen, kun vaunut lähellä hovia kääntyivät metsästä maantielle, ja he muutaman minuutin perästä saapuivat kotiin.
"Mutta minä uskon," vakuutti ukko jotenkin kiivaasti; "mutta tiedätkö, siinä ei vielä ole kylliksi, eilen illalla oli kuuvalo, se loisti niin kirkkaasti koskelle ... minä olin niin kummallisella mielellä; tiedätkö, eukko, minä menin polkua myöten alas putouksen partaalle, mutta pysähdyin kauhistuksesta, sillä tuolla alhaalla itse pyörteessä, keskellä usvan hämärää, minä luulin nähneeni jonkun liikkuvan, ja minä kuulin juuri kuin jos joku olisi siinä laulanut.
Kun poika todellakin tämmöisten tapausten jälkeen näytti tulewan ahkerammaksi, jäi hänen sisällinen luonteensa wanhemmilta tarkemmin tuntematta, sillä tuota hämärää enensi wielä wanhempien luonnollinen rakkaus ainokaiseen. Tämmöisenään kului aika edelleen. Ulkoa päin alkoi tunkeutua uusia elämän tapoja kaikilla aloilla kansan sekaan. Nämä oireet rupesiwat ensimäiseksi näkymään pnkineissa.
Kuinka vieraalta ja oudolta tuo riemu tuntui ja kuinka se Hannaa vaivasi. Eilen hän vielä itsekin tuolla tavalla nauroi ja liverteli. Oliko mahdollista? Eilen vielä? Ja se häntä tosiaan huvitti? Kummallista! Nyt oli kaikki kuin unen-näköä, kaukaista ja hämärää. Lehti oli kääntynyt, koko maailma muuttunut. Saattaisiko hän enää koskaan olla iloinen ja nauraa niinkuin nuo toiset.
Oli kuin uusi maailma olisi auennut Elsalle. Kaikki, mikä oli ollut hämärää, selveni. Kuvat ja tapaukset, jotka katkonaisina oli muistanut, liittyivät toisiinsa selväpiirteisiksi tosiseikoiksi. Kaikki esineet kamarissa olivat kuin tutumpia nyt.
Muutamilla viilanvedoilla hän vielä paranteli Memphiin käsityöläiselle vietävää mallia ja sitten hän totisena maristen ja käännellen päätään sinne tänne sanoi: "Sinun täytyy kumminkin vielä kerran seurata minua ovelle, sillä minä vaadin muilta tarkkaa työtä ja minun täytyy sen tähden olla ankara itseänikin kohtaan." "Mutta minun pitäisi ennen hämärää päästä Memphiisen," Klea rukoili.