Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Vielä kun Avojalka oli maata panemaisillansa, kutsui hänet hänen emäntänsä ja ilmoitti hänelle salaisuuden, lisäten: "sinä olet ollut kyllä aina kärsivällinen Roselin kanssa, mutta ole nyt kaksi sen vertaa, niin kauan kuin kosija on täällä, ettei talossa syntyisi mitään hälinää".
Vieläpä hän joku päivä sitten sanoi, että hän pitää nuorille naisille paljon parempana kuunnella saarnoja lady Huntingdonin luona kuin tuota ilkeää hälinää italialaisessa operassa.
Ja siitä olikin hyötyä rippikoulussa, kun sinne pääsin. Kuudestoista ikävuoteni oli kulumassa, kun muutamana kesäkuun päivän aamuna harmajat, puolivillaset körttihelmavaatteet päälläni, suuri konttiraja selässä ja siinä viikon eväs, kävelin pappilaan. Pirtin porstuassa heitin kontin selästäni, pyyhin hikeä otsastani ja seisahdin kuuntelemaan, kun pirtistä kuului ilosta hälinää.
Hiljaisesta, yksinkertaisesta Suomestamme olemme siis saapuneet keskelle suuren maailmankaupungin hälinää ja loistoa. Ja nyt lähdemme katselemaan tuota kuulua kaupunkia. Jos olet Helsingissä käynyt, et suurestikaan hämmästy Pietarin rakennusten komeutta. Sillä yhtä komeita ja soreita löytyy edellisessäkin kaupungissa, jos kohta vähemmässä määrässä.
Hämmästyksen hälinää kuului yleisön joukosta. Kirjurikin, hidasluontoinen nuori mies, antoi kynänsä kotvasen levätä, ennenkuin hän jatkoi kirjoittamistaan reunamuistutuksella: Proh dolor, audiuntur hic horribilia. Ensinnä toipui hämmästyksestään Svenonius. Voi, voi! huusi hän peloittavalla äänellä, nousi ylös ja ojensi kätensä taivasta kohden. Maailmanlopun aika on tullut.
Ilta kului. Yö tuli. Sydänyön aikana, kun kuu oli peittynyt paksuihin pilviin, kuului hälinää linnan läntiseltä puolelta, samalta suunnalta, mistä
Minä muistan, kuinka hän kallisti särkevää, laihaan käteen nojaantuvaa päätänsä pulpetilla olevan kirjansa puoleen ja turhaan koetti jatkaa väsyttävää työtänsä keskellä semmoista hälinää, joka olisi saattanut Alihuoneen puhemiehenkin huumeisin.
Tuskin kahdettakymmenettä osaa kaupungin asukkaista oli jäänyt aloilleen; useimmat talot olivat vailla ovia ja ikkunoita; muutamia käytettiin talleina, toisia oli polttopuiksi revitty. Pitkää ruohoa kasvoi kaduilla; tori oli kasakkain hevosten laitumena; ei missään kuulunut merimiesten iloista laulua, ei työmiesten ääniä, ei lasten hälinää; rumpu vain rämisi toisinaan autioilla kujilla.
Jo varhain ennen päivännousua olivat Pekka, Matti ja Antti vakoilemassa. Muurin luona ja järven länsirannalla olivat kaatuneiden ruumiit paikoillaan, mutta ei ruotsalaisista enempää kuin tanskalaisistakaan näkynyt vilahdustakaan; koko seutu oli kuin autio. Etelästä päin kuitenkin kuului kaukaista hälinää, jonka vuoksi vakoilijat piiloutuivat metsään.
Sillä Allanin uhkaukset olivat ajaneet pois hänen omat klanilaisensa, ja kaikki muut olivat jo ennemmin painuneet eteenpäin, likemmäksi järven rantaa levittäen hälinää ja kauhistusta ja sekamelskaa ja jättäen ainoastaan kuolleet sekä kuolemaisillaan olevat jäljelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät