Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
GAUNT. Joka paikka, johon taivaan silmä osuu, Viisaalle satama on, onnen ranta. Hätääsi neuvo päättelemään näin: Hyvett' ei hädän vertaa.
Siellä hän sitten oli monta vuotta, taistellen hädän ja puutteen kanssa, mutta kuitenkin hylkäämättä jaloa taidettansa.
Semmoinen hädän aika oli nyt monessa paikassa; sillä barbaarit, jotka Rooman entisissä maakunnissa vallitsivat, olivat enimmiten joko pakanoita tai Areion-uskoisia. Ihan luonnollista oli siis, että Rooman hengellisen paimenen piti ottaman tuo vaikea toimi päällensä, asettaa yhteinen katolinen usko jälleen kuntoonsa. Tällä työllä hän palveli ihmiskunnan suuria etuja ja ansaitsi sen kiitollisuutta.
Tulin minä tästä iloiseksi, koska se hopeanvalko-hivuksinen ukko oli kunnon mies, uskollinen paimen, joka ei, niinkuin useimmat muut, hädän tullessa, ainoasti omaa turvaansa ajatellen, karjaansa ylönantanut. Uskollisesti oli hän seurakuntansa kanssa iloa ja murhetta jakanut.
Mutta jos niin oli, niin minkätähden hän Vinitiuksen rakkauden, hellyyden ja komean kodin asemasta valitsi puutteen ja hädän? Siihen kysymykseen ei hän saanut vastausta.
Kauvan ei tämäkään keino riittänyt, sillä mitä nyt tämmöisenä aikana millään sai ja vilja oli sanomattoman kallista, jos jollakin oli sitä hiukan myödä. Köyhäinhoito kyllä koki tehdä kaikkensa, mitä suinkin voi, mutta eipä sekään tyhjin käsin voinut paljon mitään tehdä tuon yleisen kauhean hädän lieventämiseksi.
Ne pyörrepuuskina syöksee näin Ylös kultakuvusta taivoa päin, Ne purskuaa, Hädän, kiljunan koskina kuohahtaa, Ja laulut vaivan ja ilkun tään Käy rytmissä Grotten pyörinään, Ja rytmissä myllyn jyskeeseen, Ja akselitolppien ryskeeseen, Ja tankojen, pönkkien paukkinaan, Ja päällyskiven Ja aluskiven Kihlontaan Ja vihlontaan, Ja valitus Ja ulvona uus Ne kuuluu kuin Ihan helvetin suin.
Siveellinen vakavuus, joka yleisen hädän aikana valtaa kaiken kansan, ei kaipaa tavanmukaisuuden rajoja. Niinpä seppä ja hänen morsiamensakin elelivät puhdasta ja siveellistä elämää, vaikka olivat yksinäisinä melkeen kuin autiolla saarella. Heidän toimensa ja työnsä määrääjänä ei nyt ollut ihmispelko, vaan suurempi Jumalan läsnäolo.
Ei Meeri eikä Helka ollut tietänyt, mitä todellinen hengenvaara on, mutta nyt he sen tunsivat ensi kerran elämässään, ja he käsittivät kuinka mitättömäksi ihmisvoima käy hädän hetkenä. Luuletko, että meidän täytyy joutua tulen uhriksi? kysyi Helka vapisevin huulin. Koetan vielä kerran puhaltaa torveen vastasi serkku. Helka seisoi hetkisen hiljaa ristissä käsin.
Kroof viileässä notkelmassaan maaten kuuli pienen hätärääkäyksen, joka katkesi kamalan äkkiä. Siinä samassa se suuren ruhonsa kera hurjan hädän valtaamana syöksyi alusmetsän läpi ääntä kohti.
Päivän Sana
Muut Etsivät