United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Gunnar oli leveähartioinen, korkea-otsainen, hänellä oli pitkä tumma tukka ja tummat silmät. Liv oli kultatukkainen ja hänellä oli siniset kirkkaat silmät, jotka luottamuksella ja viattomuudella katsoivat maailmaa. Missä vaan hän kulki ujona ja hiljaisna, päivänpaiste häntä seurasi. Ei kukaan seudussa tuntenut Gunnar'ia, ei kukaan tietänyt ken hän oli, mistä hän oli tullut.
SIGURD. Dagny, seuraa häntä; *minun* täytyy jäädä tänne; sillä huhu kaksintaistelostamme kulkee jo kaikkialla kansassa, enkä minä saata kohdata Gunnar'ia ennenkuin aika on; mutta sinä, hillitse, neuvo isääsi; käyttäiköön hän rehellisesti; Gunnar'in talossa on monta naista; vahinkoa ei saa tapahtua Hjördis'ille eikä muillekaan. DAGNY. Niin, niin, minä seuraan isääni.
"Vai niin?" vastasi Gunnar ja rypistytti otsaansa, "silloin et arvattavasti ole tavallisia teitä kulkenut". Sen sanottuaan kävi hän istumaan penkille ja tirkisti ikkunasta ulos. Vieras katseli varovasti ympärilleen, ojensi itseänsä suoraksi ja katseli vakoen Gunnar'ia. "Mikä on nimesi?" kysyi Gunnar vaitiolon jälkeen ja katseli hänen puolehensa.
SIGURD (innolla). Ota koko omaisuuteni, molemmat laivani, kaikki mitä minulla on, salli minun sitten seurata sinua Islantiin köyhimpänä miehenä, laivallasi; mitä nyt annan, sen saatan jälleen ansaitsemalla voittaa; mutta jos sinä nostat vainon Gunnar'ia vastaan, en minä voi nauttia iloa enää milloinkaan. No,