Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Tahdotteko tulla meidän luoksemme? kysyi Gagin minulta: minusta olemme jo kyllin katselelleet Saksalaisia. Meikäläiset olisivat, puhuakseni totta, jo aikoja sitten heittäneet akkunat rikki ja lyöneet tuolit sirpaleiksi, mutta nämät käyttävät itseään vielä liiankin siivosti. Miltä tuntuu Asja, lähdemmekö kotiin? Tyttö nyökäytti myöntyvästi päätään.
Me loimme silmämme alituisesti ympärillemme, katselimme ovelle päin ja kuuntelimme. Vihdoin Gagin nousi. Tämäpä on hirveätä! huudahti hän: Sydämenikin jo lakkaa sykkimästä. Hän tappaa minut vielä, Jumal'auta tappaakin ... lähtekäämme häntä etsimään. Me lähdimme. Ulkona oli jo sangen hämärä. Mistä te puhuitte hänen kanssansa? kysyi minulta Gagin, painaen hatun alas silmillensä.
Minä katsoin kelloa; se ei vielä ollut yhtätoistakaan. Ovi avautui ja Gagin astui sisään. Hänen kasvonsa olivat synkät. Hän tarttui minun käteeni ja puristi sitä lujasti. Hän näytti sangen levottomalta. Mikä teitä vaivaa? kysyin minä. Gagin otti tuolin ja istuutui minua vastapäätä.
Ettekä te ole häntä nähneet? Minun on tunnustaminen, että minä olen nähnyt hänet. Missä? Frau Luise'n luona. Minä erosin hänestä tunnin verran tätä ennen, lisäsin minä. Minä olin vakuutettu siitä, että hän oli palannut kotiin. Odottakaamme, sanoi Gagin. Me astuimme huoneesen ja laskeusimme istumaan toinen toisemme viereen. Me olimme vaiti. Me emme kumpanenkaan olleet hyvällä mielellä.
Hän oli emännän kertomuksen mukaan lähtenyt "rauniolle". Noin kahden virstan päässä L:stä oli nimittäin jäännöksiä eräästä feodaali-linnasta. Gagin näytti minulle kaikki maalikuvainsa pohjapiirrokset. Hänen kuvasuunnitelmissaan oli paljon elävää ja todenmukaista, jotakin vapaata ja leveätä, mutta ainoakaan niistä ei ollut valmis, ja piirustus minusta näytti huolimattomalta ja virheelliseltä.
Te katsotte minun menettelöni sopimattomaksi, näyttivät hänen kasvonsa sanovan: olkoon menneeksi; minä tiedän että te yhtäkaikki minua ihmetellen ihailette. Taitavasti, Asja, sangen taitavasti, sanoi Gagin puoliääneen.
Jumalan kiitos! huudahdin minä sanomattoman ilon valtaamana: Jumalan kiitos! Nyt on kaikki hyvin! Mutta te tiedätte, että meillä on vielä keskusteltavaa. Toisella kertaa, virkkoi hän, vetäen akkunan hiljaa itseensä päin: toisella kertaa, mutta nyt jääkää hyvästi! Huomiseksi, virkoin minä: huomenna on kaikki ratkaistava. Jääkää hyvästi, toisti Gagin. Akkuna sulkeutui.
Suvaitkaa hänen olla, sanoi Gagin minulle kuiskaamalla: älkää kiivastuttako häntä; te ette häntä tunne; hän kiipee vielä, saatte nähdä, torniinkin. Ihmetelkää enemmin täkäläisten ihmisten älykkäisyyttä. Minä katsoin ympärilleni; sijoittuneena pieneen puusuojaan istui eräässä sopessa vanha akka ja kutoi sukkaa katsellen meitä kieroon silmälasiensa yli.
Päivä oli jo aikoja sitten sammunut, ja ilta, joka ensin oli ollut kirkas, sitten purpuranpunainen, vihdoin vaaleanhämärä, häiveni hiljalleen ja vaihtui yöhön, mutta meidän keskustelumme jatkui yhä hiljaisena ja rauhallisena kuin ilma, joka meitä ympäröi. Gagin tuotti pullon Rhein'in viiniä, jonka me kiirehtimättä vähitellen tyhjensimme.
Tuossa, ota, lisäsi hän heittäen Gaginille geraaniumi-oksan: kuvaile mielessäsi, että minä olen sinun sydämesi nainen. Frau Luise nauroi. N. on poislähdössä, vastasi Gagin: hän tahtoo jättää sinulle jäähyväiset. Todellakin, virkkoi Asja: siinä tapauksessa anna hänelle oksani, minä tulen heti takaisin. Hän veti akkunan kiinni ja nähtävästi suuteli Frau Luisia. Gagin antoi minulle vaiti ollen oksan.
Päivän Sana
Muut Etsivät