Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Fredrik tahtoo, että minä kirjoitan elämäni aikakirjan. Fredrik on minun vanhin veljeni. Minä olen kuusitoista- ja hän seitsemäntoista-vuotinen, ja minun on aina ollut tapa tehdä, mitä hän tahtoo; ja sentähden teen nytkin niin, vaikka tämä tuuma tuntuu minusta varsin kummalliselta. Fredrikin on hyvin helppo kirjoittaa aikakirjoja taikka mitä tahansa, sillä hänellä on ajatuksia.
Reinhold kiersi käsivartensa Fredrikin ympäri ja katsoi häntä ystävällisesti silmiin. Fredrik vastasi: "Mitä enemmän sinua katselen, kelpo kisälli, sitä kovemmin tunnen jonkin voiman vetävän itseäni sinun puoleesi, sitä selvemmin kuulen henkiheimolaisen äänen vaikuttavan kai'un tavoin rinnassani.
Mutta ei vanha Stuifen silloinkaan kallistanut korvaansa poikansa pyynnöille, vaan kielsi jyrkästi häntä siitä enää puhumastakaan. Rechbergin tulo herätti Fredrikin synkistä mietteistään; hän kääntyi ja huomasi tuon valeystävän koristettuna niillä merkeillä, joita hän niin palavasti tahtoi itsekin kantaa, ja vielä raskaammalta tuntui hänestä isän kielto.
Mutta ihmeellistä on: unessa en koskaan tiedä mitä olen menettänyt. Usein tapahtuu, että unessa puhelen Fredrikin kanssa, aivan kuin hän vielä kävisi vierelläni.
"Minulla ei ole tosin paljoa liika aikaa, vaan jos se on teille mieliin, niin koetan ne teille kopioida". "Erittäinkin haluaisin saada piirustuksen tuosta uudesta koneesta, josta jo mainitsin. Mutta aika kun on tärkeätä, niin tahdon teille työnne palkita. Ottakaa nämä nyt etukäteen", jatkoi vieras, pistäen kolme kultarahaa Fredrikin kouraan; "jäljestäpäin sovimme sitten suuremmasta palkinnosta".
Silloisen tavan mukaan ei Hanno uskaltanut epäytyä semmoisesta taistelusta; mutta hän ei sitä toivonutkaan, sillä hän oli urhollinen sekä ruumiinvoimiltaan ja aseihin tottumukseltaan täydelleen Fredrikin vertainen.
Heti hänet nähtyään kiljahti Roosa sydäntä särkevällä äänellä: "oi, rakkahin Fredrikkini!" ja syöksi puoli pyörryksissä hänen syliinsä. Martti mestari laski maljan pöydälle ja nähdessään Roosan Fredrikin sylissä, avasi hän silmänsä, kuin näkisi hän kummituksia. Sitten otti hän sanatonna maljan uudestaan käteensä ja katsoi sen sisään.
Nähtyänsä miehensä tulevan kysyi rouva: "Missä pappa kävi?" "Tyhjää takaa ajamassa!" oli vastaus. "Kävin rohvessoorin luona, vaan se on katala köyhempi kuin minä, kyllä minä pelkään että nälkään se vielä kuolee. Vaikka hyvin tiedän että rahaa hänellä on jotta alimmaiset mätänee, sitä hänellä ei ole, koskaan ollutkaan." "Haa, juuri Fredrikin kaltaiset, ne rikkaana pysyvätkin.
"Isäsi " "Onko hän saanut tietää rakkautemme?" keskeytti Ester kauhistuneena. "Ei", vastasi ritari lyhyesti. "Miksi olet niin harvasanainen?" kysyi Ester moittivaisesti ja kiersi samalla hellästi käsivartensa Fredrikin kaulaan. "Oi, näethän tuskani; puhu: mitä isästä?"
Jos ihmisellä ei ole halua jokapäiväisellä työllä leipäänsä ansaitsemaan, niin ei puutu paljon, ett'ei hän sitä varasta! Pysy Fredrikin luona, sillä hän on omaisesi, ja tottele hänen neuvojaan... Lupaa minulle jatkoi hän ja likisti Fransin kättä ett'et luovu veljestäsi".
Päivän Sana
Muut Etsivät