Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Rouva Forsberg tuli vieläkin sisälle, tällä kertaa kysymään eikö maisteri suostuisi panemaan vesikäärettä ruumiinsa ympäri, jota Fabun vaimo neuvoo ja jossa tapauksessa hän itse tulisi sitä panemaan. Ei, ei, sanoi Henrik: tämä kaikki menee kyllä ohitse ilman vesikääreitä. Taas läksi rouva pois huomautettuaan, että jos yöllä vaan mitä tarvitsee, niin koputtaa seinään, kyllä he heräävät.
Illalla hänen kasvonsa olivat jähmettyneet, huulet takertuivat ikeniin, ja hän antoi usein ylen; ja seuraavana päivänä hän tunsi itsensä hyvin heikoksi ja kutsutti papin. Kolme kelpo naista ympäröi häntä viimeisen voitelun aikana. Sitten hän mainitsi tahtovansa puhua Fabun kanssa. Tämä saapui sunnuntaipuvussa, astuen väkinäisesti tähän synkkään huoneeseen.
Koko tämän ajan, viisi vuotta yhtämittaa, Henrik asui samassa vanhassa merikadun kortteerissa, sillä erotuksella ainoastaan, että hänellä oli toinen huone, vielä pienempi entistä; se oli Fabun tyttären entinen huone; siinä oli myöskin ihan valkoset tapetit ja siitä näkyi koko aava meri, jota Henrik huomasi kummakseen rakastavansa. Fabu oli muuttanut tyttärineen ja vaimoineen ikävä kyllä pois.
Tohtorin käskystä oli Henrikille annettu korkean kuumeen vuoksi kylmiä puolikylpyjä suuressa kylpyammeessa, jonka rouva Forsberg oli jostakin hankkinut. Fabu haettiin joka kerta nostamaan häntä ammeeseen ja sieltä pois. Fabun rotevissa käsissä näyttikin laihtuneen Henrikin koukistunut ruumis todella pieneltä lapselta.
Tämä oli rouva Forsbergin mielipide, ja Hilma ja Fabun vaimo sanoivat samaa. Fabun tytär lupasi olla soittamatta niinkauan kuin sairautta kestää. Tarttumisen suhteen ei emännällä ollut itsellä mitään pelkoa, mutta hän kysyi kuitenkin hyyryläisiltään, oliko näillä mitään vastaan. Ei kellään ollut muistuttamista, ja Fabu itse arveli, että "jos on kuollakseen, niin kuolee, tarttuipa tauti eli ei".
Päivän Sana
Muut Etsivät