Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. tammikuuta 2026
Sano ettäs olet sairaana. Helmer, Anna se minulle. Sinä et saa sitä; minä tahdon itse lukea sen. Nora. Lue sinä. Kenties olemme hukassa, sekä sinä että minä. Ei; minun tulee se tietää. Nora. Helmer. Nora! Ei; minun pitää lukea se vielä kerta. Niin, niin; asia on niin. Minä olen pelastettu! Nora, minä olen pelastettu! Nora. Entäs minä? Helmer.
DESDEMONA. Mitä? OTHELLO. Oletko viisas? DESDEMONA. Onko vihoissaan hän? LODOVICO. Kenties kirje häntä suututtaa: Kotihin häntä käsketään, ma luulen, Ja saaren hallitus jää Cassiolle. DESDEMONA. No, sepä oivaa! OTHELLO. Todellako? DESDEMONA. Mitä? OTHELLO. Sep' oivaa, ettäs olet hulluks tullut. DESDEMONA. Kuin niin, Othello armas? OTHELLO. Perkele! DESDEMONA. En ansainnut ma tuota.
"Hiljaa, hiljaa!" sanoi vanha makasinin-päällikkö, "kapteni, ette saa suuttua; te olette sairas, kapteni, ettekä saa puhua sanoi matami." Worse murisi hieman ja katseli tylsin katsein sängyn jälkeen, joka ulos muutettiin. Kun vaimonsa kohta sen jälkeen tuli huoneesen, sanoi Worse: "Ettäs olet muuttanut sängyn, Saara!
Tämän sanoi hän äänellä, joka hyvin soveltui tähän ympäristöön, mutta huonosti hänen omaan pukuunsa ja ryhtiinsä. »No, olkoon menneeksi, isä... Sinä saat hankkia kaikki nuo 'kompeet', mutta ei mitään äitivainajan vanhoja rääsyjä, ettäs sen tiedät.»
Muuan vanha, kaiketi viisas paimen, jolle hän vaivojansa kertoi, sanoi hänelle: Ei liene muuta neuvoa, veikkoseni, kuin ettäs nait tuon akan, taikka sinä menetät paikkasi. Minä olen kuullut tuosta hopeasarvi-vuohesta puhuttavan, kuinka se vaivasi erästä paimenta niin, että hän murheesta sairastui ja kuoli.
Oli aika, Tuomas, kuiskasi hän, laskien kätensä hänen käsivarrelleen, oli aika, jolloin rakastin sinua hellästi. Tahtoisin, ettäs tietäisit sen ja muistaisit sitä, ollessasi kaukana poissa. Olla hellästi rakastettu, vaikkapa vain vähäsenkin aikaa, siinä on sentään jotain. Kyynel putosi hänen kirkkaasta silmästänsä miehen kädelle.
Ja seinällä tervehti meitä väripainoksella tehty raamatunlause kauniissa puitteissa, "Mikä on ihminen, ettäs häntä muistat? eli ihmisen poika, ettäs häntä etsiskelet?" Ps. 8. Oltiin kotona tuolla vieraassa maassa; oltiin metsien keskellä, vaikka kuulimmekin outoja ääniä joka haaralta. Jumalan sana on side, joka yhdistää kansat yhdeksi perheeksi. SILM
ROUVA PENTTINEN. Sdrankin ? RIIKKA. Niin, ne ja Lintemannin. No, nythän tämä taitaa olla kohallaan. ROUVA PENTTINEN. Sitten ei muuta kuin vieraita vastaan. Penttinen, muista ettäs autat rouvien päältä. PENTTINEN. Kyllä, kyllä. Riikka viinakarahviini ja lasit, kaksi lasia ja sokeri-astia tuonne lahville. RIIKKA. Pittää tuua. Joudu, joudu! Ne ovat jo porstuassa. Tulenhan minä.
"Ei auta!" sanoi Surin. "Minun täytyy totella käskyä. Luultavasti on huhu tuttavuudestasi Pugatshevin kanssa tavalla tai toisella tullut hallituksen korviin. Minä toivon, ett'ei asiasta tule mitään sen pahempaa, vaan, ettäs saat itsesi puolustetuksi komitean edessä.
Istu nyt kuskilaudalle". "Kiitos, hyvä herra, kiitos ja kunnia, isä armas!" puheli Saveljitsh, käyden istumaan. "Suokoon sinulle Jumala onnea ja pitkää ikää siitä, ettäs olit niin hyvä minulle, vanhalle äijälle! Ikäni rukoilen nyt Jumalaa puolestasi, enkä enää puhu jäniksen-nahkaisesta turkista sanaakaan".
Päivän Sana
Muut Etsivät