United States or Turks and Caicos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Se minua ilahuttaa herra neuvos", vastasi asiamies, "ja minä takaan, ett'ette milloinkaan kadu, että olette pitänyt huolta perheenne tulevaisuudesta niin paljon, kuin ihmisen on mahdollista. Te tiedätte, ett'en puhu itsekkäisyydestä!"
Mrs Cameron pitkitti: "Te ette olisi voinut mennä naimisiin Lilyn kanssa te tiedätte, ett'ette olisi voinut sitä tehdä. Hänen syntyperäänsä ei olisi voitu pitää salassa teidän vanhemmiltanne. He eivät olisi antaneet suostumustaan teidän naimiseenne; ja vaikka olisittekin, ilman heidän suostumustansa ja tästä salaisuudesta huolimatta, tahtoneet hänen naida vaikka hän olisi tullut teidän ."
Jättäkää nuot suuret tuumanne, ja jos te luulette, ett'ette te voi tulla onnelliseksi hänettä, niin tehkää kuni minä: kärsikää mitä te saatte kärsiä, pilaa, naurua, nuhteita, kaikkea; mutta älkää jättäkö tuota ainoata, jota te todellakin voitte kutsua omaksenne ... tunnon-rauhaa. Kiitos! lausui Berndtsson, kiitos teille, ystäväni morsian, kiitos joka sanasta!
HAMLET. Hyvä; seuratkaa tuota herraa ja varokaa, ett'ette pilkkaa häntä. ROSENCRANZ ja GYLDENSTERN. Armollinen prinssi! HAMLET. Jumalan haltuun! Nyt ma olen yksin. Oi, konnaa minua ja halpaa orjaa!
"Ketä tarkoitatte?" kysyi rouva. "Herraani ja Jumalaani", vastasi hän; "Jesusta Kristusta, joka edestäni kuoli ristillä. Se oli monta vertaa pahempaa. Hän ei koskaan ole jättänyt, eikä hyljännyt minua. Olen valmis Hänen tahdostaan menemään minne hyvänsä." "Oletteko varma ett'ette ole kipeä?" kysyi rouva levottomana.
Tehän lupaatte, ett'ette paljasta minun salaisuuttani?" Mathieu ilmaisi suostumuksensa pään nyökähdyksellä. Hän tarkasteli Célesteä, tuota rumaa, tuskin viidenkolmatta vuotiasta tyttöä, jolla oli hevosmaiset kasvot, ja hän oli näkevinään tuon tytön tulevan raskaaksi kerta toisensa perään ja hautaavan kuolleena syntyneet lapsensa maahan. Hän herätti Mathieussä samalla kertaa inhoa ja sääliä.
"Minä olen varma siitä, ett'ette sitä tekisi Tom; laulatteko te?" "Minä olen laulanut," sanoi Tom, allapäin, "ja kuulisin mieleltäni tämän herran laulavan." "Mutta minä en osaa näitä värssyjä, joita vasta sepitin, niin hyvin, että voisin laulaa niitä; siinä on kyllä, että osaan lausua ne."
"No hyvänen, olenko minä sitte niin pelottava?" "Ette, vaan päinvastoin, ja sentähden minä kaikkein ensiksi pyydän teitä olemaan niin hyvä, ett'ette kohtele minua niin hyvästi, milloin täti näkee." "Siinäkö kaikki on?" "Ei, vielä minä pyytäisin teiltä suurta apua." "Saadaan nähdä, sanohan se ensin." "Se on pitkä juttu." "No, käy sitte tähän istumaan ja kerro se kaikkinensa.
Nuori kun olen, niin näkynen hyvin kokemattomalta asioissa, mutta jos uskaltaisin antaa teille neuvon, niin pyytäisin, ett'ette hätäilisi päätöksissänne; useinkin on apu lähinnä suurimmassa hädässä". "Minulla", vastasi herra Kartmann, alakuloisena pyörittäen päätänsä, "ei ole, luullakseni, mitään pelastuskeinoa.
Ovi on reikelissä, sen hyvin tiedätte ja ett'ette tuosta toisesta ovesta pääse, siitä minä kyllä pidän huolta. Neiti Liisi, kuinka te raskitte antaa minun olla tämmöisessä epätoivossa? Mitä varten te aina minua pakenette? Neiti Liisi, vastatkaa: rakastatteko minua? Liisi. Ei nyt toinen kerta toinen kerta Vuorela. Toinen kerta ja toinen kerta! Se ei tule milloinkaan, sen kyllä tiedän.